Maailman helpoin (ja paras?) kauraleipä --> OHJE

Syysauringon kadottua Mama kuin mama kaipaa lohturuokaa, joka tuoksuu ja maistuu tuntikausien uurastuksen tuotokselta, mutta joka aidosti vie ehkä noin 10 minuuttia aktiivista työaikaa. Kuulostaa yhtä utopistiselta kuin etelän loma ilman lapsia/lasten kanssa, mutta totta se on. Tämä reilun rento & rapeakuorinen jokanaisen unelma on tässä - kauraleipä. 

Kauraleivän resepti löytyy alta, mutta sen salaisuus on siinä, että sen tekemisessä pikku unohtelut eivät haittaa, eikä kerralla tarvitse uhrata juurikaan aikaa tekemiselle. Sormiaan ei tarvitse liata, eikä tiskiä tule kuin kulho, lusikka ja litran mitta.  Aineitakin on kokonaista viisi.

Leipään olen käyttänyt mahaystävällisiä Oatlyn kauraleipäjauhoseosta sekä Sunspeltin puolikarkeita alkuvehnäjauhoja, mutta periaatteessa mikä vaan jauho käy. Tärkeintä on välttää täysjyväjauhoja, jotka latistavat leivän lituskaksi eikä se myöskään kypsy ikinä. Ihan tavallinen vehnäjauho käy myös, jos muuta ei kotoa löydy. Toki kaurajauholla saa vielä maistuvamman lopputuloksen. Siskoni käyttää puolikarkeita kaurajauhoja, joita osti penneillä Tallinnan Kaubamajan delistä. Seuraavan kerran minäkin kahmon niitä trolley-laukkuuni.

Rapean kuoren ja mehevän sisustan saa aikaan kaura sekä hidas kohotus jääkaapissa yön yli. Taikinan voi kohottaa myös normaaliin tapaan (huoneenlämmössä reilu puoli tuntia), jos on kiire päästä syömään.

Tarvitset:

Vaihe I //

1,5 dl kaurahiutaleita

3 dl kiehuvaa vettä 

1 tl suolaa

(halutessasi myös vajaa dl auringonkukan siemeniä)

Vaihe II //

2,5 dl lämmintä vettä

1 pss kuivahiivaa

 Noin 9 dl jauhoja, tarkkaile sekoittaessasi 

(2/3 jauhoista Oatlyn kauraleipäjauhoseosta, vajaa oranssi pussi. Loput Sunspeltin puolikarkeita alkuvehnäjauhoja.)

Vaihe III //

200 astetta, 1 h

Mama tekee sen näin:

1. Iltateetä keitellessäni kaadan kiehuvan kuumaa vettä kaurahiutaleiden ja suolan päälle. Annan seoksen kölliä sen aikaa kun kaivaudun sohvalle hetkeksi koomailemaan. Tunti tai pari, ei mitään väliä. 
2. Keittiöön taas eksyessäni näen pöydällä kulhon, ja muistan, että olen tekemässä leipää. Lisään lämmintä vettä, jauhoon sekoitetun kuivahiivan ja jauhot. Jauhoja lisätään niin kauan kunnes, et enää jaksa sekoittaa (lusikkaa on  siis hankala pyörittää, muuta tylsistymistä ei lasketa tässä kohtaa). Elmukelmu kulhon päälle ja kulho jääkaappiin. Nukkumaan!
3. Aamulla jälkikasvu huhuilee hereille. Matkalla lastenhuonetta kohden käyn juomassa vettä ja muistan napsauttaa uunin päälle. Vaipanvaihdon jälkeen kippaan leipätaikinan suoraan kulhosta leivinpaperoidulle pellille ja tökkään 200 asteiseen uuniin tunniksi. Täydellisen pyöreä ja kaunis jo nyt!
4. Syötän lapsen, vaihdan vaatteet, nakerran itsekin jotain hengenpitimiksi. Tässä vaiheessa kämpässä jo leijailee ihanat tuoksut.
5. Lapsi leikkii palikoilla lattialla ja kuuma leipä jäähtyy ritilän päällä. Siitä voi käydä aika ajoin leikkaamassa palan mutusteltavaksi. Rapean kuoren ansiosta leipä säilyy hyvänä useamman päivän. Sitä ei kannata laittaa pussiin, koska silloin kuoren rapeus katoaa.