Suomi-muodin kevätkarkelot --> linkkilistaus

Vimma ompeluttaa edelleen ison osan vaatteistaan Suomessa

Vaikka maailman tantereet tärisevät ja talous kompastelee, usko Suomessa valmistettuihin lastenvaatteisiin elää vahvana. Tänä keväänä nähdään huippudesignia, joka pistää aika monen sukat pyörimään jaloissa.

Kuvat merkkien omia

Kirjoitin noin puolisen vuotta sitten kotomaassa ommelluista lastenvaatteista. Nyt, kun kevätuutuudet ilmaantuvat lumen alta kuin auringonlämmittämät ensi kukkaset, niin vähemmästäkin sekoaa. Upeaa, mahtavaa! Raskaasta talvesta huolimatta suomalaiset merkit ja kuosisuunnittelijat eivät ole jääneet tuleen makaamaan vaan ovat paiskineet olan takaa töitä tehdäkseen entistä parempia ja kiinnostavampia mallistoja. Ompelijoiden tarjonnassa näkyvät kotimaisten kangassuunnittelijoiden upeat uutuudet. Monet ovat myös petranneet selvästi verkkokauppojen ja nettisivujen kanssa. Bravo Höö ja Hellapuu!

Poutapukimo

Ehkä kotimaisessa lastenvaatteessa on sellaista turvallisuuden ja pehmeyden ja humaaniuden tunnetta, jota tänä päivänä niin kovasti kaivataan. Ja että pysähdytään arvostamaan sitä mitä pitää kädessään. Jonkun työtä. 

Nyt joku siellä huokaa, että olisihan se kiva, mutta se hinta! No, itselläni on sellainen taktiikka, että ostan vähintään noin 40% kaikista lastenvaatteista käytettynä, mikä tarkoittaa huomattavaa säästöä. Sen ansiosta pystyn tilaamaan aika ajoin jotakin herkullista joko kotimaiselta pienyrittäjältä tai merkiltä. Ja jos vertaa monien hehkuttamien merkkien kuten Molon, Bobon ja Popin hintoihin, niin kotimaisten tekijöiden eivät niitä ylitä.

Ainolaan on tulossa myyntiin ihana eläinkangas.* Hellapuun Pop poro-
mekko. Kuosia on nähty linnanjuhlissakin, *Poutapukimon lempeyttä.

Lopussa olevalla linkkilistalle on nyt löytynyt uusia, kiinnostavia tekijöitä. Lukekaa, nauttikaa ja pitäkää Visa-kortistanne kiinni. Nämä ovat loistavia!

Siksi suosin suomalaista

Pidän hyvin paljon siitä, että merkeillä on kasvot ja aivan oma identitetetinsä. Suomalainen identiteetti. Facebookin kautta suomalaiset tekijät tavoittaa sujuvasti ja tuntuu, että tässä ollaan oikeasti dialogissa.Kuinka usein sitä on ajatellut, että olisipa tuo kiva, mutta eri värisenä. Avaapa suu FB:ssä ja tadaa - toiveesi voi toteutua! Monet merkit järjestävät ihan äänestyksiä.

Näen Made in Finland -muodin peräänkuuluttamisen ja suosimisen eräänlaisena yhden äidin kapinana massoittumista vastaan. Näin voin tarjota suomalaisille yrittäjille (yleensä toisille äideille) mahdollisuuden toteuttaa omaa kutsumusammattiaan muodin saralla. 

Terveisiä PK-seudulta: Vuoriortta hiippapipo, 
Muution reput ja Otus ateljeen Balloons-mekko ja laukku.

Muodissa on jo pitkään ollut vallalla sellainen broilerimeinnki: tehotuotantoa ja vauhtisokeutta. Käsi pystyyn kenestä alkaa olla jo uuvuttavaa mennä vaateostoksille (itselle tai lapselle) ihan siitä syystä, että rättiä toisen perään on niin tolkuttomasti eikä mikään meinaa erottua edukseen.

Tai itseasiassa jokin pomppaa: nimittäin hyvät myyjät ja kauppiaat. Aivan samoin kuin suomalaisilla pienmerkeillä, joihin saa Facebookissa ja muissa sähköisissä kanavissa helposti henk koht yhteyden, myös vaatekaupoissa sitä huomaa suuntaavansa sinne, missä joku on pistänyt itsensä likoon. "Hän valitsi tämän myyntiin, hän tykkää tästä. Jaahans, tuohon ihmiseen minä luotan, tämä tuntuu omalta. Häneltä on kiva ostaa, täältä löytyy aina jotain."

Oli vaatteen alkuperä Bangladesh, lähiön kirpputori tai kotimaisen pienmerkin helmi, niin haluaisin, että lapseni iloitsee niistä, ja pitää niitä aarteina. Että vaatteet olisivat pienelle ihmisentaimenelle jotakin pehmeää kovaa maailmaa vastaan. 

Melli Ecodesignin vaatteet ovat kangasta myöten kotimaisia.
SS16 mallistossa on sekä hempeitä intiaaniprinttejä että
voimakkaampaa ilottelua. Uusi naistenmekko myytiin heti
loppuun, mutta lisää tulee (myös vaalissa väreissä)
pääsiäisen aikaan. Naisten leggarit vasta alkusyksystä.

Ja on tässä takana myös se jatkuva ärtymys joskus liian lokeroivaan lastenmuotiin. Minullehan ei kukaan sanele millaisissa vaatteissa poikani sopii kulkea. Sillä jos antautuisin valtavirtaan, lapseni kulkisi pääosin mielikuvituksettomissa tummansinisessä ja ruudussa ja rähinädinoissa. Toki kivoja nekin, mutta eivät ne yksistään riitä kuvaamaan pienen pojan maailmaa.

Mitä pöhinää kangaspuolella!

Kangasmarkkinoilla sitä uutuussutinaa vasta riittääkin, ja Facebookissa myyntiintulopäivää odotellaan kuin kuuta nousevaa.. Majapuu, Paapii, KatiK design, Pehemiä, Käpynen ja Verson Puoti kisaavat kovaa uutuuskankaiden suunnittelussa ja tuuttaamisessa maailmalle. Myös Nosh edustaa suomalaista kangassuunnittelua,vaikka heidän valmisvaatteensa ommellaankin Euroopassa. Leena Renko ja Milona Sadekallio ovat kiistatta kaksi kangasmaailman suurinta tähteä, mutta muitakin suunnittelijoita riittää vino pino.

Paapii

Mikromerkkien eli lähinnä Facebookissa toimivien pienyrittäjien luomuksissa suomalaisen kangassuunnittelun kova taso näkyy: tilata voi vaikka millaisia ihanuuksia. Vain mielikuvitus on rajana.

Osalla kangaspuodeista on myös vaatemallistoja tarjolla. Tätänykyä Majapuu
keskittyy vain olennaiseen eli kankaisiin, mutta Paapii taas ottaa askeleen vaatepuolelle. Yksi pois, toinen tilalle.

Mutta kangassivujen seuraamisella on ollut seuraamuksia. Olen alkanut ottaa ontuvia askelia ompelun saralla eli ostanut ihanuuksia jemmaan ja pommittanut ompelutaitoisia ystäviä opettamaan. Itse tekemällä kun saa helposti ja edullisesti esim leggingsejä, joiden surauttamiseen minunkin hyvin vajavaisilla kyvyillä pitäisi kyetä. Puolikin kangasmetriä usein riittää taaperolle.

Kankaisiin tutustuminen kannattaa myös siinä tapauksessa, jos on tilaamassa FB-ompelijalta. Esimerkiksi oikein ystävällinen FB-yrittäjä voi olla suostuvainen tilaamaan toivomiasi kankaita. Tekijöiltä voi myös kysyä löytyykö jotakin omaa suosikkia tai sen kaltaista tilaustyötä varten.

Muun muassa edellämainituista syistä Mama on ainakin kasvatellut Pinterestiin omaa Wannabe maker: fabrics and patterns -kansiotaan, johon on kätevä linkata aina tarpeen tullen. Pinterestissä myös pysyvät kaikki haavevaatekuvat ja unelmakankaat varmassa tallessa - vähintään makoisia päiväunia varten.

        Satukumpu-kangas, Verson puoti  

Mehujäätaikaa-kangas, Käpynen

----------------------------------------------------------

MISSÄ PÄÄSEE NÄKEMÄÄN LIVENÄ?

Vaatteita on kiva päästä näkemään livenä, varsinkin uusia tuttavuuksia. Suomi on markkinoiden luvattu maa, ja monet näistäkin merkeistä osallistuvat erinäisiin tapahtumiin. Myös omia myymälöitä löytyy, tsekkaa listalta.

Esimerkiksi näissä tapahtumissa pääsee tänä keväänä hypistelemään Made In Finland -muotia

• Viljamin Puodin avoimet ovet Espoossa  12.-13.3.
  Vieraileville lapsille annetaan mukaan pandailmapallot.
• Kotimaisten merkkien Pop up Helsinki 9.4
• Lapsimessut Helsinki, 15-17.4.
• Lastenvaatekarnevaali Jyväskylä 23.4.
  Huippusuosittu tapahtuma laajenee Keski-Suomeen!

----------------------------------------------------------

VINKKI FB-SHOPPAILUN ALOITUKSEEN

FB-maailmassa on pakko sukeltaa tunteella. Helpointa on aloittaa tilaaminen pienemmästä eli lippapipoista, joita tekee lähes kaikki käsityöyrittäjät. Kannattaa kysellä ja kertoa omista toiveista niin selkeästi kuin mahdollista. hakea yhteisymmärrystä sanoin ja kuvin.

Myös tekijän työnäytteitä selailemalla 

saa jonkinlaista kuvaa osaamisesta.

Ylipäätään Facebook-yrittäjien hintataso on maltillinen. Esimerkiksi pitkähihaisen paidan saa postilaatikkoonsa parilla kympillä, mutta settien tai useamman vaatteen ostaja saa yleensä edullisemman kokonaishinnan. Kysy rohkeasti! 

Jos vaatteessa on jotain pielessä, kannattaa ottaa heti yhteyttä tekijään. Rehellinen yrittäjä kyllä korjaa esim liian ison vaatteen. Postikulut laitetaan tällaiseessa tapauksessa usein puoliksi. Ja huom! Ommelluille vaatteille on oma fanijoukkonsa ja kirppiksensä,eli luomuksista pääsee kyllä eroon jos nyt tulisi joku huti tilattua

----------------------------------------------------------

LINKKILISTAUS

ÄR ÄR

----------------------------------------------------------

Kevät 2016 on mahtavan monipuolinen kattaus 

mustanpuhuvaa graafisuutta, 

väri-iloisia printtejä ja nostalgiaa. 

--------------------------------------------------------------------------------

Aarrekid ss16, Under the sea

SPECIAL GUEST STAR: AARREKID

Taas on aluksi pakko nostaa esiin merkki, jonka tuotanto ei ole Suomessa, mutta muuten edustaa suomalaisen lastenvaatesuunnittelun huippua. Ja siksi, että kevät/kesä 2016 -mallisto on heidän parhaansa koskaan. Katso lisää uudistetuilta nettisivuilta. 

On toki mainittava, että Aarrekid, Mainio, Papu, Gugguu ja Metsola edustavat volyymeiltään vähän isompia merkkejä, joten tuotanto on ehkä osittain siitä syystä Euroopassa tai kauempana. Mene ja tiedä.

www.aarrekid.fi

----------------------------------------------------------

MERKKEJÄ 

Napikas. Positiivisia, toimivia ja tyylikkäitä lastenvaatteita.  Perheyritys Kärsämäeltä. Nettisivut vähän heikot, mutta kauniita takkeja ja vaatteita jokatapaauksessa tarjolla. 

Arcoiiris. Uusi, pienenpieni merkki, jonka tekijä tunnelmoi taidolla 60- ja 70-lukujen kankailla.

Höö. Ihanaa, että lahtelaiset teettävät vaatteensa Suomessa! Höön kevät on raikkaan puna-musta-valkoinen. Taisin vähän rakastua. Myös äideille!

Hilla  100% suomalainen merkki. Verkkokauppa, mutta saa myös Prismasta ja K-Citymarketista!

Melli Ecodesign 100% suomalainen merkki, jolla heille suunniteltuja kuoseja, mm Leena Rengon käsialaa.Toisin kuin olettaisi, tämä suomalainen merkki Jyväskylän seudulta on tosi

passeli hoikille lapsille. Bodeissa tuplanepparit, mikä pidentää käyttöaikaa selvästi. Myös äideille!

Otus Kierrätys- ja luomumateriaaleja, mutta ennenkaikkea ihania otuksia. Sympaattinen pienmerkki tekee ilostuttavia vaatteita lapsille ja aikuisille. Kivijalkamyymälä Keravalla, mutta lisäksi nettikauppa.

KatiK designin Peppi-mekkoja

Keltainen ahmapaita ja kukkamekko (Punainen Norsu), 
puolipallokuosisia vaatteita (Sampsukka)
Mustavalkoisa mekkoja (Napikas)
Pitsisomisteinen tuubihuivi (Poutapukimo)

Tuuni ja Loru

Marakattimarssi

Arcoiiris

Höö! Lujaa Lahdesta!

Vimma. Pääkaupunkiseutulainen merkki, jolla kovia nimiä tallissaan. Uusimman malliston kuoseja suunnitellut mm Minni Havas. Kauniita, hauskoja ja valtavirrasta iloisesti poikkeavia lastenvaatteita! Myös äideille!  HUOM! Suurin osa tuotannosta siis Suomessa, mutta jotain myös lähituotantona Virossa! Verkkokauppa osoitteessa vimmacompany.com

Hellapuu Vanhan Rauman sydämessä majailee Hellapuun mainio poppoo kivijalkamyymälässään. Designtalon ihanuuksia saa nyt helpommin, sillä upouusi verkkokauppa avautuu näillä näppäimillä! Tunnetaan omista kuoseistaan ja lämminhenkisyydestään. Pop poro -kangas on jo ilmiö. Kuosikuningatar Milona Sadekallio & co rokkaavat tykimmin! Ja ehdottomasti myös äideille.

Punainen Norsu Hauskoja kuoseja ja ekoa länsirannikolta! HUOM!!! Suurin osa tuotteista tehdään Suomessa, mutta trikootuotteet ommellaan Portugalissa. Myös äideille!

Eilen design Täysin kierrätysmateriaaleista valmistettuja, oivaltavia & raikkaita lastenvaatteita ja muuta mukavaa. Mahdollisuus myös vaatekutsuihin kotona!

Marakattimarssi Kivijalkaputiikki Lahdessa myy omaa ja muiden merkkejä.Merkin sivu-uudistus päällä, mutta Facebookissa nähdyt vilaukset antavat uskoa, että nyt on keskitytty tuottamaan hyvä, eheä mallisto.

Manda ekohenkisiä, kauniita neuleita.

Muute. Helsinkiläinen laukkumerkki, jonka  lasten reppu sai sydämeni kipinöimään. Ah! Myös äideille ja isille!

Sampsukka Vaatteita ja kankaita Joensuusta. Myös oma kivijalkakauppa. 

Kimperi Kivijalkamyymälä Jyväskylässä & lukusia jälleenmyyjiä. Kevätuutuuksia ei ole näkynyt, mutta on tuo klassinen pupujuna vaan edelleen huippu.

Maitotyttö. Imetysvaatevelholta saa myös suloisia lastenvaatteita. Ja ei unohdeta ihania huppupyyhkeitä ja taikaviittoja rantaleijonille! Jeiah!

Muru Nimi kertoo kaiken. Sympaattisia vaatteita kaikenikäisille lapsille. Omaa kuosisuunnittelu, jota nähty myös Nallen kestovaipoissa.

Onnilainen Iloisia lastenvaatteita  Huittisista!Myös oma kivijalkamyymälä verkkokaupan lisäksi.

Tuuni ja Loru Runollinen helsinkiläinen merkki, joka suunnittelee kunnianhimoisia, muotoon nojaavia lastenvaatteita. Tosin tällä hetkellä vain tytöille. 

Kaino Ihania neuletuotteita koko perheelle! Tunnetaan uskomattoman kestävistä villahaalareistaan, mutta tarjolla myös paljon muuta ihanissa väreissä ja materiaaleissa, Värien nimetkin kuin ystäviä: ranta, vilja, toffee, helle!

Jujuna. Nyt huhtikuussa aloittava uusi pienmerkki. Verkkokauppa ei siis ole vielä auki, mutta FB-sivuilta voi käydä kurkkimassa mitä ihania kettuja ja kuormureita vaatteissa tuleekaan seikkailemaan.

Pupujunatoppi (Kimperi), froteeleppishame (Myllymukset),
kissakankaat (Majapuu), pilvikangas (KatiK design), sydänpaita (Hilla)

Johanna K design: ihania neuloksia, jotka tehdään alusta loppuun Taivassalossa! Kohtuulliset hinnat ja ihana laatu. Robotti-puuvillaneuleita tässä odotellaan. Kuosin suunnitellut Oiva 5-v. :)  Myös äideille!

Poutapukimo. Suloisia prinsessavaatteita ja asusteita harkituin yksityiskohdin. Kaikessa leijuu yllä sadunomainen ja lämmin tunnelma. Pouta-mallisto sekä omasuunnittelemia - ja tuottamia kankaita. Verkkokauppa osoitteessa poutapukimo.com

Neenuska. Selkeitä ja värikkäitä printtivaatteita.

Ipana-aitta Tajunnanräjäyttävän ihanista takeistaan tunnettu merkki käyttää paljon kierrätyskankaita. Uniikkius siis taattu.

Ommellinen: ompeluun hurahtaneen naisen hauska merkki. Vaatteita taaperosta aikuiseen. 

Nopsuopsu. Ruusukepipoistaan tunnettu pipospesialisti.

Myllymuksut. Juupajoelta tärähtää! Myllymuksut on isohko merkki, jolla on retrohenkisiä printtejä, joustofroteeta mallistossa ja myynnissä myös kestovaippoja ja kankaita. Suositun merkin tehtaanmyymälä palvelee Juupajoella vanhassa navetassa. 

Teelikanmentten. Nämä vaatteet pursuavat lapsuuden iloa ja loruttelevia hetkiä. Miksei paidalla voisi olla häntää tai hihat pilviä täynnä?

Vuoriortta hyvänolon merkillä tyylikkäitä asusteita ja vaatteita. Niin pehmeitä! Myös äideille!

ÄRÄR. Keskisuomalainen itseoppinut vaatevelho, jolta tipahtelee tapahtumiin ja Makers Market-nettikauppaan kaikenmoista kiinnostavaa.Jyväskylän karnavaaleille menijöiden kannattaa ehdottomasti tsekata, mistä ÄR ÄR:ässä on oikein kyse!

Takki (Ipana-aitta), korvaläpällinen lippapipo (Lempi),
Lippapipo (Millineeri) applikoitu kettumekko (Teelikamentten)

FACEBOOK-YRITTÄJIÄ

Jumpsuit ja mekko (Kakarat), Hiippabodyt (Helmikki)

Näistä osa tekee myös kodinsisustustuotteita. Kannattaa kahlata kansiot läpi

Amalian aitta

Elina Wee iloiset ompeleet

Helmikki

Handmade by Mariaira

Handmade SariJohanna

Hellä design

Johannan Zumba

Jujuna

Kakarat

Lempi

Luovala

Mini Oo Design

Millineeri

Mittaommel

ModaKidz

Nalala

Ninan helmet

Teelikamentten

KANKAITA & VAATTEITA

Koot eli KatiK design. Rokkaavaa menoa kangasmaailmassa. Mukana myös lasten- ja aikuistenvaatteita. Esimerkiksi hauskoja Peppi-mekkoja! Kivijalkamyymälä sijaitsee vanhassa baarissa Varkauden keskustassa. Raitaa, rakkautta ja rokkenrollia sulassa sovussa. Tunnetaan Freak Circus -kuoseistaan.

Paapii: Siirin & Myyryn ja muiden hellyttävien printtihahmojen emo. Kankaita ja nykyjään myös vaatteita lapsille ja naisille.

Viljamin Puoti. Kiinnostavia omia kankaita, lastenvaatteita ja sisustustuotteita, No kun se niiden pandakuosi vaan on niin... <3 Toimiva verkkokauppa sekä myyntipiste Espoossa.

Ainola: kauniiden kankaiden lähde tämäkin. Esimerkiksi tajunnanräjäyttävä värityskangas Etanan elämää on Ainolan kangas. Myös valmisvaatteita, mutta outoa kyllä, ei hienoista printtikankaista.

Verson Puoti. Kangastuotantoa, kangaskauppaa ja ihana Taimi-vaatemerkki lapsille ja aikuisille. Nettikaupassa vaatepuoli kumisee aina tyhjyyttään eli ihanuuksia kannattaa hamuta tapahtumista kuten Lapsimessuilta.

Majapuu. Omaa tuontatoa ja muidenkin luomuksia. Satojen kankaiden keidas.

Pehemiä Edellämainitun kova kilpailija, mutta myös kangastuotannoissa kumppani. Ei oo pää pehemiä Pehemiällä :D

Käpynen. Oman tiensä kulkija. Paljon kiinnostavia digiprinttejä.

----------------------------------------------------------

Kiitos seurasta ja kuulemisiin! <3 Mama

Mandaneule

Maaliskuu on lakanakuu?

Noniin, nyt Finlaysonilla pärähti käyntiin aikamoinen kampanja, jossa kerätään vanhoja lakanoita uusiokäyttöä varten. Tänään tajusin, että omista retaleistaan saa myös rahallisen hyvityksen.

Ensin tuli "Olemme kyllästyneet tekstiilijätteeseen"-viesti, johon reagoin isolla hyväksyvällä nyökäytyksellä. Jos kotimainen tekstiilijätti avaa näin suunsa, niin loistavaa. Keskustelua aiheesta tarvitaan. Tottakai taustalla on myös kaupallinen intressi, että tästä tilalle kestävät, hyvät lakanat. Onneksi lakanapussien kanssa raahustavia palkitaan alennuksella.

Katsahdus lakanakaappeihin: vaihdettavaa todellakin löytyy.

Minne kulahtaneet tekstiilit?

Monet kertakäyttömuotibrändit, kuten H&M, ovat harrastaneet viimeaikoina kulahtaneiden vaatteiden keräämistä uusiokäyttöä varten. Isot pisteet siitä, että kaikki kelpaa kunnosta ja merkistä riippumatta. Kierrätys on aina hyvästä, vaikka taustalla piilisikin se ajatus, että ylipäätään saa valmistaa sutta ja savea, kun se palautuu valmistajalle. Mitä siitä jos mylly pyörii vinhaa vauhtia yhä nopeammin ja nopeammin...

Se, että Finlayson puhuu kestävän tekstiilin puolesta näin isolla kampanjalla, on mitä loistavin viesti.

Viidakkomuumi-lakanat. Kuva: Finlayson

Tekstiilijäte kun on vakava ja kasvava globaali ongelma. Aikalailla on rummutettu tekstiilien materiaaleihin ja valmistukseen liittyvistä epäkohdista, mutta iso osa ympäristörasituksesta tulee vasta tuotteen lähdettyä kaupasta onnellisen omistajan matkaan. Peseminen vie energiaa, vettä ja pesuainetta. Ja roskiin heitetty vaate tai muu tekstiili on murheiden murhe, kaatopaikkojen kauhu tai ainakin masentavaa energian tuhlausta. Onneksi ainakin PK-seudulla sekajäte hyödynnetään kaukolämmön ja sähkön tuotannossa eikä sitä viedä kaatopaikalle.​

Suomessa on viimevuosina kehitelty erilaisia tekstiilien keräystempauksia ja uusiokäyttöideointeja. Tällä hetkellä huonokuntoisille vaatteille löytyy sija lähinnä Uudellamaalla: esimerkiksi kauppakeskus Sellon keräyspiste. Myös Eläinsuojeluyhdistys tarvitsee aika ajoin vanhoja lakanoita ja Martat järjestävät lumppukeräyksiä vuosittain.

Haaveissa olisi, että ilmaantuisi jokin pysyvä, valtakunnallinen järjestelmä tekstiilien keräykselle. Ja valmistajilta vaadittaisiin materiaalien kestävyyden suhteen paljon nykyistä enemmän.

Kuluttajansauojalaki varmaankin suojelee, mutta harva osaa ja jaksaa penätä oikeuksiaan muutaman euron paidan takia. Virttynyt yksilö laitetaan omaksi syyksi: mitäs ostin halpaa. Mutta ei, asia on toisinpäin: mitäs valmistivat luvattoman halpaa ja huonoa.

Väritä vaatetta ylle!

Ainolan Etanan elämää -värityskangas inspiroi.

Terapeuttinen värittelybuumi ei ota laantuakseen, mutta tähän mennessä olen vain lehteillyt värityskirjoja ja kyniä hajamielisesti. Jotenkin on ahdistanut ajatus, että pitäisi istua alas ja täyttämällä täyttää mustalla rajattuja karsinoita. Lapsenakin sudin ilolla rajojen yli malttamattomana. Jotkut asiat eivät muutu.

Mutta sitten törmäsin Ainolan nettisivuilla värityskankaisiin, joita voi väritellä kangastusseilla ja ommella sitten vaatteiksi tai uusi elämä vanhalle! Miten häikäisevän hyvä idea! Paljon motivoivampaa värittää jotakin, joka tulee johonkin käyttöön. Jollekulle iloksi!


Eikä välttämättä koko kangasta tarvitse täyttää hiki otsalla: värittää voi myös vain jonkun tietyn kohdan. Vaikka vain yhden leijonan mustavalkoisesta viidakosta.

Mistä materiaaleja?

Tuo Savannin gepardi oikein kutsuu värittämään.
Kuva: Ainola/Guldunen.

Toki mikätahansa muukin mustavalkoinen kangas/vaate passaa tähän tarkoitukseen, mutta Ainola näyttää olevan tähän mennessä ainut, jolla on oikeasti tähän tarkoitukseen suunniteltuja trikookankaita tarjolla. Keväällä on Ainolalle tulossa ihana Guldunen/Elina Antilan suunnittelema Savanni korvaamaan jo loppuunmyytyä Viidakkoa. Kiireisille verkkokaupassa on nyt Etanan elämää ja Soma nimiset trikoot.

Mutta kyllä Leena Rengon Verson puodille suunnittelema Kukkatarhakin sopisi värittelijälle. Ja vaikka tyttösen leggareihin polvikohdat värillä. Mustavalkoisuus on nyt kankaissa in, joten vaihtoehtoja varmasti löytyy muiltakin valmistajilta.

Kangastusseja on tarjolla vaikka minkälaisia ja vaikka missä ihanissa väreissä. Esimerkiksi Sinellissä. Ja maksavat alle neljä euroa kipale.

Esimerkiksi Sinellistä löytyy
paljon kangastusseja.

Tussivärin (tai vaihtoehtoisesti siveltimellä sudittu kangasväri) pitäisi pysyä varsin hyvin kankaassa pesusta pesuun. 

Toki esim pipoa ei tarvitse olla pesemässä koko ajan, joten se voisi olla hyvä kohde aloittaa. Ja tietenkin aina voi värittää tussilla uudelleen, jos pesu on  haalistanut luomuksen.

Ompelutaidot nolla: näin alkuun

Omat ompelutaitoni ovat yläastetasolla - siis sanan kaikissa merkityksissä. En ole surautellut pariin vuosikymmeneen juuri mitään.

    

Leena Renko, Kukkatarha.

Mutta tein taustatutkimusta ja pipo
sekä legginssit ovat selkeästi kategoriassa "erittäin helppoa aloittelijoille."  Anoppi on luvannut lainata saumurin, ja ystävä ojentaa opastavan käden, joten ehkä pääsen surauttelun makuun jossakin vaiheessa.

Hyviä kaavoja löytyy ilmaiseksi Noshin nettisivuilta niin aikuisille kuin lapsille ja kirjastossa on Ottobre-lehtiä, joiden nimeen monet kotiompelijat vannovat. 

Etsimistä helpottaa, että Ottobre-lehden nettisivulta löytyy sisällykset kaikista vuosikerroista eli näet missä lehdessä on haluamiasi kaavoja.

Toki aina voi kääntyä ammattilaisen puoleen ja huudella Facebookissa ompelutaitoisten perään. Jos ei ystävistä löydy, niin joka paikkakunnalla on varmasti yksityisyrittäjiä, joilta tilaaminen ei itseasiassa ole lähellekään niin kallista kuin luullaan.  Mutta se on jo oman postauksensa aihe.

Surautteluterveisin,
Mama

Kalevalaiset kananugetit maistuu taaperolle ---> resepti

Anna onni ollaksemme //
hyvin ain' eleäksemme...

Kalevalan ja Onnin päivän kunniaksi päätin piristää perusmättöruokavaliota jollakin, ja eteen osui Pipsa Hurmerinnan kehittämä hapankorpuilla leivitettyjen kananugettien ohje. Täyttä lihaa, kuitua ja vähäisiä työvaiheita pystyy jakamaan eri päiville. Perfetto!

Resepti yllättävän simppeli

Leikkelin kanan ja murskasin hapankorput edellisenä iltana, joten sunnuntaiksi jäi vain paistaminen. Koska ruoka meni vauvan sijasta taaperon maaruun, lisäsin ohjeeseen suolaa ja pippuria.

Oliiviöljyä lörpyttelin reilusti pannulle ja paistoin kohtalaisella lämmöllä. Tuplasin ahneuksissani alkuperäisen ohjeen, nugetteja tuli aivan liikaa ja siksi paistamiseen humpsahti aikaa. Perusohjeen määrä olisi kyllä riittänyt kolmelle hengelle.

Kypsyyden tietää paistoväristä, Kunnon kullanruskea molemmin puolin, niin jo vain on kypsä!

Ja kyllä tuli hyviä ja rapeita! Eikä ollut monimutkaista. Pieni ihminen maiskutteli vauhdilla uutta tuttavuutta ja aikuisetkin pistelivät vauhdilla menemään - pöydässä oli mukava sunnuntairauha.

Hapankorppuinen ohje toimii!

Hapankorppuja olen käyttänyt aiemmin kermalla tai muulla nesteellä pehmitettyinä lihapullissa, mutta niiden käyttäminen leivittämisessä on kyllä maan mainio idea. Makua ja kuitua. Ou jees!

Pipsan ohjeessa korppukuorrutetta oli ehkä vähän naftisti ja se saattaa loppua kesken, eli kannattaa varata muutama lisäkorppu lähelle, jos täytyy tekaista lisää nopeasti.

Eihän nugetit missään nimessä ole mikään jokapäiväinen ruoka, mutta mukavaa vaihtelua. Kyllä työpäivän jälkeen jaksaa paistaa herkkuja, jos muut esivalmistelut on tehnyt edellisenä iltana. Nuggettien kanssa voi tarjota vaikka yrttistä tomaattikastiketta, mutta meillä vedeltiin ihan noin vaan.

Tämän kokemuksen perusteella aion metsästää käsiini Hurmerinnan muutama kuukausi sitten julkaiseman opuksen, Pipsan keittokirja pienille ihmisille. Arkiruokaan todellakin kaivataan jotain helppoja uusia ideoita makaronilaatikon ja lihapullien kylkeen.

Nuggettien perusresepti (3:lle)

• 4 palaa hapankorppua
• 2 rkl ruisjauhoa
• 2 munaa
• 2 kananpojanrintaa
• ripaus suolaa
• musta- ja valkopippuria
• oliiviöljyä paistamiseen

1. Murskaa hapankorput morttelissa muruksi ja sekoita joukkoon jauhot ja mausteet. Leikkaa kanafileet suupalan kokoisiksi paloiksi.
2. Kaada hapankorppuseos laakealle lautaselle. Riko kananmunat lautaselle ja riko niiden rakenne.
3. Kasta palat munaan ja kierittele hapankorppuseoksessa. Paista oliiviöljyssä, kunnes ovat kullankeltaisia ja kypsiä.
4. Tarjoa heti. Sattumalta ylijääneet nuggetit voi lämmittää seuraavana päivänä uunissa, niin rapeus ei katoa totaalisesti, Mutta kyllä ne hyviä ovat pehmeäkuorisinakin.

Töihinpalaajan painajainen (ja pelastus)

Se tuntuu kuin talviunilta heräisi. Keho on raskas, mieli on raskas ja pää oudon kevyt, se humisee kuin Haminan kaupunki. Kaikin puolin  olo on epärytminen ja epäorientoitunut. Tekee mieli heilutella käsivarsia tympeästi ympärilleen kuin marjaiskarhu. Että saisi kiinni jostain tukevasta, että ymmärtäisi.

Pahinta äitiyslomakuplan puhkeamisessa on kuitenkin, että ensimmäistä kertaa sitä joutuu katsomaan peiliin ja kohtaamaan ympäröivän maailman, vaikkei ole varma siitä, miten vanhan minän, nykyisen minän ja tulevaisuudessa häämöttävän minän yhdistäisi.

Palapeli on ihan konkreettinen: töissä projektit ovat uudet, yhteistyökumppanit ovat uusia, töissä käytettävät ohjelmat ovat päivittyneet erilaisiksi versioiksi, puhelinkin muuttuu toiseen merkkiin. Mikään ei vaikuta olevan tuttua ja turvallista. Ja koti- ja työelämän sovittaminen yhteen, kaikkialla pärjääminen ja osaaminen tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Missään ei ole enää se kiltti ja kirkasotsainen kympin tyttö vaan ihme sählääjä. Tunnen hukkuvani.

Tähän kun ympätään vielä kehokriisi, jota on voinut kotipesän hämärässä piilotella, niin aivojen sulaminen on varma.

Ja se lapsen vieminen päivähoitoon. Se viimeistään murtaa kaikki itkumuurit ja padot. Mutta vuolas koski vie eteenpäin.

Ota ihmisten tuki vastaan!

Olen nyt ollut töissä reilun kuukauden ja olen yllättynyt siitä, kuinka suunnatonta ympäröivän yhteisön tarjoama tuki on ollut. Tuntuu, että jokaikinen perheellinen ihminen sympatiseeraa ja haluaa sanoa kannustavan sanan epävarmalle tallustajalle.

Aiemmassa elämässä olisin teeskennellyt, että kaikki on hyvin ja peitellyt epävarmuuttani ihmisiltä. Nyt, kun aika on kortilla, tuntuu, ettei aikaa moiseen piiloleikkiin ole. Eikä voimia. Kuinka uuvuttavaakaan moinen naamioleikki onkaan ollut! 

Olen ollut häkeltynyt siitä, miten ventovieraatkin ihmiset ovat reagoineet lähes syndrooman kaltaiseen suorapuheisuuteeni.  Empatiaa, kannustusta, hurttia huumoria, tarinoita elävästä elämästä. Yhtäkkiä on alkanut tuntua, että kaupunki ympärillä on todella täynnä kanssaihmisiä.

Ja Mama sanookin sinulle nyt: vaikka se onkin hermostuttavaa, myönnä töissä, ettet ehkä nyt ole ihan ajan hermolla. Kysy, mitä et tiedä ja parahda huolistasi, niin huomaat, että joku kollega kyllä ymmärtää juuri miltä tuntuu, kun aivot eivät vaan pelaa ja kaikessa etenee haparoiden kuin unissakävelijä.

Koska niin moni tietää tasan tarkkaan mitä sulaa hulluutta ruuhkavuosista selviytyjän päivät välillä ovat. Niin miehet kuin naiset. Niin samanikäiset kuin vanhemmat. Niin perheelliset kuin lapsettomat. 

Kreisi yhdistää.

Oikeankokoiset vaatteet ja kampaajakäynti herättää eloon

Astuminen ulkomaailmaan planeetta Mamalta on kuitenkin tuonut käsittelemättömiä kehonkuvaan liittyviä kriisipesäkkeitä esiin. Vanhat vääränkokoiset vaatteet nolottavat, ylikasvanut lässähtänyt tukan turjake hävettää. Sitä on niin vääränlainen. Ympäillä pörräävät kollegat tuntuvat olevan niin tyylikkäitä ja itsevarmoja. Minä en.

Tällanen ja tollanen. Mama muuntuneena hameessaan ja R/H:n malli heidän kataloginsa kuvassa. Seven seas-mallisto viittaa Sweet dreams -hittiin, josta tuli juuri allekirjoittaneen power-biisi. 

Mutta tajusin viime viikolla, että ei sitä voi enää astua taaksepäin aikaan ennen raskautta. Ei oikein vaatteidenkaan muodossa. Keho on läpikäynyt suuren mullistuksen. Ja niin myös mieli ja parisuhde. Itseluottamus ja naiseus onkin kovilla kaiken haipakan keskellä varsinkin, kun paidat eivät enää istu rintavarustuksen kohdalta ja mahan kohdalla on oudohko ponttooni.

Päätin, että nyt saa harmaus riittää! En voi hautautua ja piilotella itseäni loputtomiin. Varasin kampaajan ja päätin muuttaa kampausta näyttävämmäksi. Toki edelleen helppohoitoiseksi. Ja revin itsestäni irti voimaa ja otin yhteyttä ystävään ja entiseen työpariin, jonka tiesin olevan rehellinen shoppailukumppani. Varasin kalenteriin iltapäivän osteskelua ja jutustelua varten. Ei lasta, ei miestä. Vain minä itsenäni. 

Kun viettää aikaa ihmisen kanssa, jonka on tuntenut jo vuosia, sitä yhtäkkiä muistaa, että sitä tulee jostakin. Ja on päätynyt johonkin. Ja ehkäpä on myös menossa johonkin. 

Pelkkä kaupoille lähtö jo pakottaa ihmistäytymään: nätit vaatteet ylle ja alle, säärikarvat eivät voi rehottaa ja bikiniraja ei voi olla karannut polviin saakka, kun sovituskopeissa kolutaan. 

Mutta kaupoilla iskee kauhu: en minä voi laittaa näin tiukkaa hametta. Kaikki näkee muodot! En tiedä olenko valmis olemaan esillä. Tai ylipäätään miltä näytän muiden silmissä. Olenko kaunis? Mutta ystävä kannustaa ja muistuttaa, että hänen tuntemansa Mama on sinut kehonsa kanssa, eikä pelkää näyttää sitä. Erilainenkin voi olla ihan yhtä hyvä.

Ostan R/H:n kaupasta ihanan hameen ja kaupan ovesta käveltyä pieni kauhu herää. Olipas se kallis ja mitäs minä nyt noin ja olisiko pitänyt ostaa kokoa isompi ja tuleekohan käytettyä ja näytänköhän ihan naurettavalta yritelmältä ja... 

Kurvaan äkkiä ystävän kanssa salaatille ja kaakaolle. Aitoa keskustelua. Tunnen taaas pääseväni lähemmäksi mitä minä oikeasti olen. Ei tarvitsekaan mennä eteen tai taaksepäin vaan syvemmälle itseen. Luottaa siihen, että sisin on hyvä ja arvokas.

Kotona kaivan esiin lempeästi muotoilevat sukkahousut ja ihanat korkokengät, joiden käyttö jäi jo raskausaikana. Pojun syntymän jälkeenkin sitä on marssittu sattuneista syistä aina järkevissä kengissä. Uusi hame ja uusi paita ja uusi tukka katsovat vastaan. Näytän hyvältä ja aika tutulta, mutta uudella tavalla. Pyydän miestä ottamaan kuvia ja lataan Facebookiin kuvia uudesta asustani lapsosen sijasta. Heittäytyminen ystävien silmien eteen kannattaa: kannustusten aalto lämmittää ja valaa uskoa. Ja taisi yksi kanssamama tilata siltä istumalta kurvikasta imartelevan hameen itselleen.

Olkaa armollisia itsellenne ja luottakaa kanssaihmisiin. Se kannattaa.

Kirpparit: saalistusviettiä ja budjettiapua --> listaus suosikeista

Käytettynä kannattaa ostaa
lastenvaatteita ja kirjoja.

Kotiäitiys on muuttanut minua peruuttamattomasti. En nyt puhu keskivartalon ponttoonista tai alati epäilevistä tarkkailuvaistoista vaan kirppistelystä! Ennen lapsukaistani en uhrannut vaatekirpputoreille ajatustakaan, vaikka muuten kierrätystä ja entisöintiä harrastinkin. Suoraansanottuna touhu tuntui nuhjaiselta, masentavalta, jopa epähygieeniseltä.

Miten väärässä ihminen voikaan olla. 

Pari olosuhdemuuttujaa sysäsi kaiken liikkeelle: lapsen myötä maailma pyörii yhtäkkiä aivan erilaisessa rytmissä ja huomasin, että jos asialle ei tee jotain, pian kököttää kotona yksin.  Alati kasvavan lapsen puettaminen on myös aktiivinen haaste, jonka hanskaaminen vaatii työtä ja/tai pohjatonta lompakkoa.

Vaatteet ovat käytössä hyvinkin vähän aikaa, joten kaiken uutena ostaminen tuntui sulalta hulluudelta.

Ja lisäksi: vähän aikaa ja energiaa vaativasta Facebookista tulee yhtäkkiä porttisi maailmaan. Kun ostat lähiseutusi muilta äideiltä, voit siinä sivussa saada vertaistukea ja vinkkejä. Ja ennenkaikkea pysyt liikkeessä etkä jämähdä. Tottakai myös lastenvaatekirpputorit ja Siivouspäivän kreisishoppailut  kulmakunnilla ovat yllättäen passeleita retkikohteita, jotka piristävät arkista tahkoamista.

Vinkkejä kirppisviidakkoon

Pääkaupunkiseudulla on paljon lastenvaatekirpputoreja, mutta parhaat löydöt olen tehnyt kaupunginosien Facebook-kirpputoreilta. Kun kaikki tapahtuu omilla nimillä, kotiovelta kotiovelle, niin turha huijaus tippuu pois ja herää sellainen naapuriauttamisen tunnelma.

Kaikkia lastenvaatekirpputoreja yhdistää kuitenkin sama metsästyksen tunnelma: mitä aarteita voikaan löytää minimaaliseen hintaan! Ja kuka ehtii napata parhaat! 

Meno on äärimmäisen koukuttavaa, mutta myös palkitsevaa. Tämänkertaisen flunssan aikana ostin muun muassa naapurustosta hyväkuntoiset Molon ja Popin toppahaalarit ensi talveksi jemmaan yhteensä 55 eurolla. Ei mennyt koomailu hukkaan!

Erilaisia nettikirpputoreja toki löytyy, mutta siinä on usein liikaa ansakuoppien mahdollisuuksia minun makuuni: myyjä voi huijata monin eri tavoin, esim tuote ei vastaa kuvausta tai sitä ei ole olemassakaan. Tai myyjä asuu tietämättään hometalossa ja vaate on käyttökelvoton. Nou thanks. Merkkien omilla nettikirppiksillä voi löytää haaveilemansa  loppuunmyydyn ihanuuden, mutta näillä sivustoilla hinnat saattavat helposti karata  turhan korkeiksi. Villis tarkoittaa ilman sääntöjä tapahtuvaa kreisiä menoa. Äärimmäisen vaarallista ja koukuttavaa!

Lastenvaatekirppiksillä kannattaa muistaa:

• Pöpöt kuolevat 60 asteen pesussa tai laittamalla minigripissä pakastimeen viikoksi
• Viisi euroa on jo iso raha. Ja käytetystä ei makseta lähellekään samaa hintaa kuin uudesta kaupassa.
• Halvallakaan ei kannata ostaa sellaisia vaatteita, joita ei halua pukea lapsensa ylle.
• Ole tietoinen lapsesi mitoista. Oma pikkumitta mukaan, niin ei tule hutiostoksia
• Kenkien suhteen kannattaa olla kriittinen. Kehittyvään pikkujalkaan ei kannata laittaa mitätahansa.
• Hintatietoisuus tärkeää. Jos et tiedä tavaran alkuperäistä hintaa, Googlaa, niin et maksa liikaa tai missaa hyvää tarjousta.
• Hajustetuilla pesuaineilla pestyt vaatteet ovat hajuvapaita noin kolmen pesun jälkeen. Tämä ei välttämättä riitä allergiaperheissä.
• Älä luovuta, jos et ensimmäisellä visiitillä löydä mitään. Myyjät vaihtuvat koko ajan ja kirppikset ovat suosittuja. Aarteenmetsästyhän tämä!
• Monella lastenvaatekrippiksellä on aktiivinen FB-sivu, josta näkee, mitä myynnissä juuri nyt.
• Vaiva palkitaan usein tuntuvilla säästöillä. Säästöt voi sijoittaa ihan vaan elämiseen tai vaikkapa tilaamalla silloin tällöin ompelijalta juuri se unelmien body tai pöksyt lapsukaisellesi.

Lastenvaatekirppiksiä Etelä-Suomessa

Helsingissä on paljon lastenvaatteisiin keskittyneitä itsepalvelukirppiksiä, mutta mukaan mahtuu myös boutique-tyyppisiä merkkivaatepaikkoja. Listauksessa mukana myös Espoo, Hyrylä ja Hämeenlinna. Tulevilla kotimaanreissuilla tulee varmasti tarkastettua myös paikalliset lastenvaatekirppikset.

Helsinki

• Vekarakirppis (Kumpula)
  Kaupungin suurin, mutta ei aina kaunein. Näin isolle kirppikselle mahtuu kaikkea aina hyväkuntoisista huippulöydöistä tahraiseen ja ylihinnoiteltuun rämään. Kannattaa siis varata aikaa ja energiaa visiittiin. Mutta täältä en ole koskaan lähtenyt tyhjin käsin. Paikasta löytyy pieni kahvio, leikkinurkkaus sekä vaipanvaihtopiste wc:ssä. Miinuksena se, ettei sisään saa tulla rattailla.
  
  Mitä ostin viimeksi: Punaisen norsun uudenveroisen tikkitakin (20e), huippukuntoiset Kivat-killtonahkakengät (4e) ja bodeja (1e-3,50e /kpl). Miffy-kirjan (0.50e)
  
• Ipanainen (Hakaniemi)
  Ipanainen on itseasiassa lastentarvikekauppa, missä on myös kirpputoripuoli. Hakaniementorin lähellä sijaitseva puoti on täynnä kaikkea mukavaa ja olennaista, kuten kerhoreppuja, ruoka-alustoja, kantoreppuja, Babiator-arskoja tai merinovillaisia vaatteita. Vaikka paikka ei ole suuri, niin harvemmin tulee tyhjin käsin lähdettyä. Ja rattaatkin saa ottaa sisään. Usein on tullut ostettua Ipanaisen nettikaupasta jotain lastentarvikkeita ja sitten noudon yhteydessä kurkattu myös kirppispuoli. Täällä myös mahdollisuudet vaipanvaihtoon ja sohvaryhmä myös syöpöttelyyn.
  
  Mitä ostin viimeksi: Merinovillaisen uuden kypärämyssyn ja kirppikseltä Popin paidan (4e.)
  
• Velmu (Malmi)
  Tämä  kirppis voi olla oikea aarre, jos hyvä tsäkä käy. Malmin rautatieaseman läheisyydessä olevassa itsepalvelukirppiksellä on hinnat todella maltilliset. Vaipanvaihtomahdollisuus wc:ssä, leikkinurkkaus ja jotain pientä evästäkin ostettavissa.
  
  Mitä ostin viimeksi: Reiman kurahousut (6e), t-paita (0,50e)
  
• Haikara (Malminkartano)
  Aivan rautatieaseman läheisyydessä tämäkin. Täältä olen tehnyt todella edullisia löytöjä. Ei mitään fasiliteetteja ja maksu vain käteisellä. Mutta jos saa huippuhyvän softshell-takin kolmella eurolla, niin ei siinä muuta tunnelmointia kaivatakaan.
  
  Mitä ostin viimeksi: Pitkähihainen paita. (1e) Finlaysonin pussilakanasetti (3e), villapaita (3.90)
  
  Allaolevissa en ole käynyt pitkään aikaan tai en ollenkaan:
• Minipoppoo (Kannelmäki)
  Tällä kirppiksellä en ole käynyt enää vähään aikaan. Tuntuu, ettei koskaan löydy mitään. Sori vaan Minipoppoo! Sinänsä kätevä systeemi, että vaatteet lajiteltu koko paikassa kokojen ja sukupuolen mukaan eli aika pian näkee, onko mitään. Mutta välillä koot heittää ja kyllä sieltä tyttöjen puolelta pojallekin löytää... ja toisinpäin.
• Marskin muksut (Töölö)
  Mannerheimin lastensuojeluliiton pitämä kirpputori. Hyvä tarkoitus, aika vaatimaton tarjonta. Mutta todella sydämellinen palvelu.
• Little Copenhagen (Töölö)
  Merkkilastenvaate/kenkäkauppa, jonka taka-osa omistettu kirpputorille.
• Kruunukirppu (Kruununhaka)
  Tästä olen kuullut hyvää, mutta ei ole tullut vain käytyä.
• Minimukula (Lauttasaari)
  Kaupungin uusin tulokas. FB-sivun perusteella houkutteleva paikka!

Espoo

• Nella ja Nuttu (Olari)
  Iso kirpputori ja varsinkin vauvoille kaikkea mahdollista.

Tuusula

• Murula (Hyrylä)
  Jos tämä ei olisi Hyrylän keskustassa, kävisin varmasti usein. Todella siisti itsepalvelukirppis, jossa hinnat erittäin maltilliset ja palvelu aidosti ystävällistä. Ei kauhean suuri, mutta kun tavara on hyvää, ei kauhean monta myyjää tarvita, Paikan erikoisuus on erillinen Spessut-osasto eli vain todella hyväkuntoisia merkkivaatteita. Saman katon alla myös käsityötarvike-kauppa.
  
  
  Mitä ostin viimeksi: Pomp de Luxin neuletakki (9e), uudenkarheat Kuomat (10e), housuja (0,5-1,5e), paitoja (0,2-2e)

Hämeenlinna

• UnelmaEi vain lastenvaatekirppis, mutta tarjonnasta iso osa oli jokatapauksessa lastenvaatteita. Täältä voi varmasti tehdä löytöjä. Mieskin viihtyi, kun löysi Fiskarsin iskemättömät leikkelehaarukat pilkkahintaan,
  
  Mitä ostin viimeksi: Naperonutun huippukuntoisen joustofroteepaidan (1e)

Ps: Kirjoitan tätä unohtaakseni jylläävän influenssan. Eli pahoittelut, ei juuri kuvia.

Maailman helpoin (ja paras?) kauraleipä --> OHJE

Syysauringon kadottua Mama kuin mama kaipaa lohturuokaa, joka tuoksuu ja maistuu tuntikausien uurastuksen tuotokselta, mutta joka aidosti vie ehkä noin 10 minuuttia aktiivista työaikaa. Kuulostaa yhtä utopistiselta kuin etelän loma ilman lapsia/lasten kanssa, mutta totta se on. Tämä reilun rento & rapeakuorinen jokanaisen unelma on tässä - kauraleipä. 

Kauraleivän resepti löytyy alta, mutta sen salaisuus on siinä, että sen tekemisessä pikku unohtelut eivät haittaa, eikä kerralla tarvitse uhrata juurikaan aikaa tekemiselle. Sormiaan ei tarvitse liata, eikä tiskiä tule kuin kulho, lusikka ja litran mitta.  Aineitakin on kokonaista viisi.

Leipään olen käyttänyt mahaystävällisiä Oatlyn kauraleipäjauhoseosta sekä Sunspeltin puolikarkeita alkuvehnäjauhoja, mutta periaatteessa mikä vaan jauho käy. Tärkeintä on välttää täysjyväjauhoja, jotka latistavat leivän lituskaksi eikä se myöskään kypsy ikinä. Ihan tavallinen vehnäjauho käy myös, jos muuta ei kotoa löydy. Toki kaurajauholla saa vielä maistuvamman lopputuloksen. Siskoni käyttää puolikarkeita kaurajauhoja, joita osti penneillä Tallinnan Kaubamajan delistä. Seuraavan kerran minäkin kahmon niitä trolley-laukkuuni.

Rapean kuoren ja mehevän sisustan saa aikaan kaura sekä hidas kohotus jääkaapissa yön yli. Taikinan voi kohottaa myös normaaliin tapaan (huoneenlämmössä reilu puoli tuntia), jos on kiire päästä syömään.

Tarvitset:

Vaihe I //

1,5 dl kaurahiutaleita

3 dl kiehuvaa vettä 

1 tl suolaa

(halutessasi myös vajaa dl auringonkukan siemeniä)

Vaihe II //

2,5 dl lämmintä vettä

1 pss kuivahiivaa

 Noin 9 dl jauhoja, tarkkaile sekoittaessasi 

(2/3 jauhoista Oatlyn kauraleipäjauhoseosta, vajaa oranssi pussi. Loput Sunspeltin puolikarkeita alkuvehnäjauhoja.)

Vaihe III //

200 astetta, 1 h

Mama tekee sen näin:

1. Iltateetä keitellessäni kaadan kiehuvan kuumaa vettä kaurahiutaleiden ja suolan päälle. Annan seoksen kölliä sen aikaa kun kaivaudun sohvalle hetkeksi koomailemaan. Tunti tai pari, ei mitään väliä. 
2. Keittiöön taas eksyessäni näen pöydällä kulhon, ja muistan, että olen tekemässä leipää. Lisään lämmintä vettä, jauhoon sekoitetun kuivahiivan ja jauhot. Jauhoja lisätään niin kauan kunnes, et enää jaksa sekoittaa (lusikkaa on  siis hankala pyörittää, muuta tylsistymistä ei lasketa tässä kohtaa). Elmukelmu kulhon päälle ja kulho jääkaappiin. Nukkumaan!
3. Aamulla jälkikasvu huhuilee hereille. Matkalla lastenhuonetta kohden käyn juomassa vettä ja muistan napsauttaa uunin päälle. Vaipanvaihdon jälkeen kippaan leipätaikinan suoraan kulhosta leivinpaperoidulle pellille ja tökkään 200 asteiseen uuniin tunniksi. Täydellisen pyöreä ja kaunis jo nyt!
4. Syötän lapsen, vaihdan vaatteet, nakerran itsekin jotain hengenpitimiksi. Tässä vaiheessa kämpässä jo leijailee ihanat tuoksut.
5. Lapsi leikkii palikoilla lattialla ja kuuma leipä jäähtyy ritilän päällä. Siitä voi käydä aika ajoin leikkaamassa palan mutusteltavaksi. Rapean kuoren ansiosta leipä säilyy hyvänä useamman päivän. Sitä ei kannata laittaa pussiin, koska silloin kuoren rapeus katoaa.