Pääsiäisenä mennään markkinoille!

Pääsiäinen on kevään huippujuhla, jolloin aurinko paistaa, kukkakaupat alkavat pursuta, ja pientä viherrystä on ylipäätään ilmassa. Ja kun luonto herää, ehkä Mamakin herää?!

Suomessa ylipäätään tuntuu olevan pääsiäisperinteiden kanssa pallo hukassa. On vähän suklaamunaa tuolla, ja virpomista täällä, ristintietä & uskontotunteja, halvat uusiseelantilaiset lampaankinkot lihalaareissa ja rahkapiirakoita kotiuuneissa. 

Todella moni ei vietä pääsiäistä mitenkään, mikä on kauhea sääli! Valo, kevät - mitäs niitä juhlimaan.

Länsi-Suomessa sentään osataan koristella puistoja koristemunilla ja omiin portinpieliin laitetaan usein luuta ja noita. Pääsiäisvalkeitakin poltellaan. Kun meillä on omakotitalo, meillekin tulee luuta ja noita postilaatikon kylkeen! Ja miksei kokkokin!

Mutta Suomi, hohoi! Pääsiäissekavuuteen tulkoon muutos! Mama listasi viiden eri paikkakunnan aivan huiput pääsiäismarkkinat, joissa on tarjolla herkkuja, käsitöitä, markkinahumua ja musiikkia. Eikä kyseessä ole vain lapsille tarkoitetut masentavat naamanmaalauspippalot vaan hauskat markkinat! Ehkäpä markkinoista olisi kansalliseksi perinteeksi torikulttuuria jatkamaan ja rikastuttamaan? Listaus postauksen lopussa!

Ensin Mama kuitenkin heittäytyy pohtivaiseksi: 
miten suhtautua pääsiäiseen? Millaisen perinteen haluan lapselleni siirtää?

Luo omat perinteesi!

Mama rakastaa juhlia eikä jätä tätäkään tilaisuutta käyttämättä herkutteluun ja kodin koristeluun. Työkaverini nauroi, että olen ihan koukussa kaikkiin kristillisiin juhliiin, mutta pääsiäisen aikaan vietettävä juhla on kristinuskoa vanhempi perinne. Pääsiäinen on kevään juhla.

Jaloleinikit kuuluvat kevään juhlaan.

Maman pääsiäinen on yhdistelmä lapsuuden kaikuja ja aikuisena keksittyjä juttuja. Pitkänäperjantaina ollaan hissuksiin ja mietitään kulunutta vuotta ja annetaan ajatusten askarrella tulevaisuudessa. Että mihin seuraavaksi? 

Mieheni kapinoi aluksi tätä "meditaatioperjantaita" vastaan, mutta ymmärsi sitten, miten hyvää tekee pysähtyä hetkeksi. Eli ei, en ole koskaan mennyt baariin pitkänäperjantaina, enkä mene.

Vaikka raamatulla on suhteellisen vähän tekemistä Maman pääsiäisen kanssa, en voi koskaan unohtaa kuinka ala-asteella meille näytettiin jumppasalissa mustavalkoinen Jeesus-elokuva ihan filmikelalta. Muistan, kuinka omiin käsiin sattui, kun nauloja hakattiin kämmeniin enkä voinut ymmärtää, kuinka kilttiä pitkätukkaista miestä voitiin noin satuttaa. Hypistelin kauhistuneena jumppasalin viileää lattiaa ja vain tuijotin tapahtumia pimeässä. Olin korkeintaan kymmenen.

Nyt yli kolmekymppisenä  pohtivat tunnelmat hiipivät aina mieleen pitkänperjantain lähestyessä. Silloin lapsena juttelin paljon vanhempieni kanssa siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Perjantaina syötiin vaatimattomasti, mutta lauantaina alettiin valmistautua juhlaan. Sunnuntaina oli kukko tuonut yllätyksiä ja koristeet paikoillaan. Juhlapäivälliselle kokoonnutaan edelleen ison pöydän ääreen.

Markkinat ovat minun ja mieheni - ja nyt myös Pojun - oma perinne. Rakastan markkinoita, joissa paikalliset osaajat tuovat uniikkia osaamistaan esille ja ihmiset ovat hyväntuulisia. 

Viime pääsiäisenä, kun olin vielä aikamoinen yllätysmuna itsekin, kävimme Auttoisissa Keinuhongan tilalla syömässä ulkogrillissä paistettuja burgereita ja ostamassa kaunista keramiikkaa kotiin. Aurinko paistoi ja maalaistunnelma oli rentouttava.

Raumalla tarhaväki koristeli puistoa.

Markkinoille huruttelu ja uusien paikkakuntien koluaminen on myös osa hauskuutta. Tänä vuonna suuntaamme ainakin Jyväskylään ja 1800-luvun sisäpihan tunnelmiin. Hyvässä lykyssä puoliso on myöntyväinen ja vie Pojun & Maman myös Riihimäelle seikkailemaan. Pääsiäisen ahdas tulkinta on selvästikin lientymässä - markkinoita kun on enemmän joka vuosi.


Markkinoilta kuuluu ostaa jokin pieni juttu metallisten yllätysmunien sisälle. Pojullakin on jo oma metallimunansa odottamassa. 

Viime vuonna sain ihanat vihreäraidalliset sukat ja suklaarakeita. Vähän kivempi & maistuvampi juttu kuin perussuklaamunien krääsä. Ja tuntuu hyvältä, että oma miekkonen on valinnut yllätyksen minulle. Ei Kinder. Tosin voi olla, että Poju romuttaa tämän kaiken, kunhan kasvaa. Ja ymmärrän sen hyvin. Ne kiiltävät foliopaperit ja pienet aarteet...

Markkinat, herkut ja koristeet ovat pääsiäisessämme vain kuitenkin pintaa:  haluan ennenkaikkea opettaa Pojulle hetkistä nauttimista. Meillä ei ollut kotona tapana takertua siihen, uskooko tarkalleen ottaen mihin tai pakottaa itseään johonkin lolkeoon. Vaan tärkeinä oli olla kiinnostunut ja miettiä mittä asiat omalla kohdalla merkitsevät, vaikkei kaikkea hyväksyisikään.

Maman päässä ovat siis sulassa sovussa eri uskonnot, myytit ja tiede. Avoimin mielin suhtautumisen haluan siirtää myös Pojulle. Ehdottomuus kun sulkee niin monia ovia.

MARKKINAOPAS

Pääsiäismarkkinoita järjestetään kahtena viikonloppuna pääsiäisen korvilla. Hyvillä markkinoilla viihtyvät niin aikuiset kuin lapset. Ja tarjolla on muutakin kuin grillimakkaraa ja jätskitikuista kyhättyjä taideteoksia. (Note: rakkaiden pikkukätösten tekemät aarteet eivät kuulu sarkasmin piiriin)

Auttoinen

Käsintehtyä Tuias-keramiikkaa viime markkinoilta

Keinuhongan tilan pääsiäismarkkinat 4.4.2015

Markkinakojuja pihalla, lisäksi vanhassa navettarakennuksessa Suvimarja-lifestylepuoti sekä kahvila. Erikoisuus: Markkinavieraat pääsevät opastetuilla kierroksilla kurkkimaan sonnivasikoita.

Keinuhongan tila sijaitsee Padasjoen Auttoisilla, Hämeen sydämessä. Karjatilan vahvuuksia on kunnon maalaismaisema ja miljöö sekä omat tuotteet kuten pippurimakkarat ja Sonni-olut. Nautatilalta saa lammasta, mutta vain ennakkotilaamalla. Lifestylepuodissa on ruoan lisäksi myös kansainvälisiä sisustus- ja muotimerkkejä tarjolla.

Viime keväänä piipahdimme markkinoille ja niiden suosio tuli ihan puun takaa. Paikka kuhisi väkeä. Oltiin kuitenkin keskellä rauhallista maaseutua, jossa ei sattumalta osuta kohdalle. Eli pientä jonottelua ulkogrillillä, mutta kannatti! Keinuhongan maanmainiota sonniburgeria on tullut maistettua aiemmin Vääksyssä ja nyt päästiin samoihin puuhiin kevätauringon paisteessa. Juomana omatehtyä simaa. Miten mahtavaa juoda simaa muulloinkin kuin vappuna!

Tänä vuonna populaa varmaankin on taas luvassa. Bongasin näes Lehtimäen matkojen sivulta, että ko tapahtumaan tehdään ihan järjestetty retki. Mutta ihmisethän sen markkinahumun luovat...


www.keinuhonka.fi

Hämeenlinna & Hattula

Linnan pääsiäismarkkinat 28.3.2015

Keskiaikaisissa tunnelmissa markkinoille! Jyhkeän linnan sisätiloissa ja piha-alueella tapahtuu, Leivintuvassa ja Kruununleipomossa on myynnissä 35 kauppiaan keväisiä tuotteita käsitöistä pääsiäisherkkuihin ja pääsiäiskoristeisiin. Ohjelmaa lapsille. Erikoisuus: No, se on linna!! Pääsiäismarkkinoiden aikaan linnaan on vapaa pääsy.

Noniin, tässä onkin jo ihan jotain muuta luvassa! Hämeenlinnan keskiaikamarkkinat ovat tuttu tapaus, mutta hauskaa, että keväälläkin on markkinat. Paikka kiehtoo varmasti niin aikuisia  kuin lapsia - ja hyvillä markkinoilla on tarjota muutakin kuin ostamista. Linnassa vierähtää varmasti aikaa, kun tottahan nähtävyyksiä on ihmeteltävä (kun ilmaiseksi pääsee!)  ja nälkäkin saattaa pakottaa paikan omaan ravintolaan. Kaiken kruunaa, että 20.3. linnassa avautuu Sibelus-aiheinen näyttely.

www.nba.fi/fi/museot/hameenlinna

Kuva: Kahvila Leivintupa

Metsänkylän navetta / Leivintuvan pääsiäismarkkinat 29.3.2015

Kivenheiton päässä Hämeenlinnasta, Pekolassa, sijaitseva perinnerakentamisen ja kädentaitojen tyyssija. Markkinamyyjiä. talutusratsastusta, hernekeittoa ja seppä takomassa. Erikoisuus: Metsäkylällä myydään vanhoja rakennustarvikkeita, kasvatetaan Alpakoita ja järjestetään monenmoisia kursseja. Kauppa auki sunnuntaisin ympäri vuoden. Myös navetta.com, josta löytyy vanhat ovet, ikkunat ja osaajat!

Ihmiset: pelkästään kahvila Leivintuvan kuvat ja lupaus pannareista saa itkemään onnesta. Puhumattakaan joulumarkkinoiden kuvailuista. Katsokaa nyt itse täältä!

Mama on aiemmin eksynyt Navetta.com-sivustolle kuolaamaan vanhoja ikkunanpuitteita, ovia ja vanhoja rakennuksia - niitä loppuelämän projekteja...Mutta markkinat tulivat iloisena yllätyksenä ja kahvila!

www.metsankylannavetta.fi

Jyväskylä

Kuva: Toivolan vanha piha

Toivolan vanha piha / pääsiäispiha 27.-29.3.2015

1800-luvun pihamiljöö Jyväskylän keskustassa. Pääsiäisen aikaan pihamökeissä ja makasiineissa on myynnissä lähiruokaa, pääsiäisherkkuja ja kädentaitotuotteita noin kolmeltakymmeneltä tuottajalta. Päälle vielä pysyvät käsityöputiikit sisällä. Erikoisuus: Posetiivari musisoi!!!!!  Kahvila Muiston takkatulen äärellä nautitut herkut. Kotieläimiä rapsuteltavaksi sisäpihalla.

Tämä paikka on on hurmaavista hurmaavin ympäri vuoden! Pihapiiriin kuuluu erinäisiä 1800-luvun rakennuksia ja kaikki kiertyy käsityöläisyyden ympärille. Se alkaa museoiduissa kuparisepän ja puusepän taloissa, joissa pääsee näkemään miten joskus käsityöläiset elelivät ja jatkuu vanhan Synnytyslaitoksen (!!) puotien ihaniin luomuksiin ja kahvila Muiston herkkuihin. Kiitos muuten mukavien ja asiantuntevien oppaiden, jotka btw opastivat ilmaiseksi, kotiseutumuseo oli ensimmäistä kertaa kiinnostava.

Toivolan sisäpiha täytyy pääsiäisenä kaikenlaisesta kotkotista bääbäästä, kun markkinamyyjien ja -ostajien lisäksi paikalle saapuu kotieläimiä lasten rapsuteltaviksi. Ei kannata kuitenkaan jäädä vain sisäpihalle fiilistelemään, vaikkei opasta osuisikaan kohdalle: sisällä rakennuksissa siis on monenmoisia puoteja ja kahvila. Markkinoiden aikaan esillä myös Pisankamunia ja ikoneita ja niiden valmistajien työnäytöksiä.

Itse odotan eniten posetiivarin soitantaa ja kierroksen lopuksi istahtamista kahvila Muiston pöytään. Ja toki, myös seurueemme lapsosten reaktioita.

www.toivolanvanhapiha.fi

Riihimäki

Pääsiäiskaupunki 2.-6.4.2015

Koko kaupungin juhlassa paljon ohjelmaa vajaan viikon ajan. Erikoisuus: no, että ohjelmaa on noin kattavasti!!

Kyllä nyt helsinkiläistä hävettää oman kaupunkinsa puolesta, kun katsoo Riksun pääsiäistarjontaa: teatteria, työpajoja, konsertteja, markkinoita, kirppiksiä ja jopa tivoli! Osa aikuisille, osa lapsille eniten koko perheelle. Helsingissä ei mitään. Eikä varsinkaan eläväistä kaupunkitapahtumaa.

Kuten olen jo aiemmin kirjoitellut, Riihimäki on jostain kumman syystä julistautunut pääsiäiskaupungiksi vuonna 1997. Joulukaupunkeja tosiaan jo riittää, ja kesäkaupunkgiksi teollisuus/radanvarsikaupungista ei oikein ole. Riksulla riittää vielä lobattavaa, mutta kymmenen pistettä menosta tähän saakka!

Riihimäen koko pääsiäistarjonta löytyy täältä.

Pompoti 4.-5.4.2015

Taivaallinen sisustuskahvila Pompoti pistää sitten lopullisesti kaikki kyykkyyn pääsiäistapahtumallaan. Pelkkä paikka itsessään sai Matcha Latte Maman pään pyörälle (lue arvostelu täältä), mutta nyt on luvassa ulkotilojen haltuunotto: pihakahvilaa, kirpputoria, posetiivaria, käsityöläisiä, poniratsastusta, Mimiä&Kukua, teatteria, paikallinen tyttöbändi...

Tänne(kin) on päästävä!




NYT SITTEN VAAN TOIVOTAAN AURINKOISIA KELEJÄ PÄÄSIÄISEKSI!!!!
(Mutta onneksi tapahtumajärjestäjillä myös sisätilatoimintaa)

Yksi lauantai kuussa pitää Maman pään reilassa

Cafe Andantessa viikonloppubrunssi tarjoillaan pöytiin.

En tajunnut tarvitsevani omaa tilaa ennenkuin sain sitä. Ja nyt en luopuisi siitä kirveelläkään.

Olen sopinut itseni ja mieheni kanssa, että joka kuun loppupuolella vietän minäminäminä-lauantaita ja teen jotakin piristävää ilman vauvaa tai puolisoa. Yksi iltapäivä riittää latautumiseen loistavasti eikä kaverisuhteetkaan näivety hyvänpäivän tuttavuuksiksi.

Edellisen hedonistisen lauantain vietin siskoni kanssa ostoksilla ja brunssilla. Rattaat ja Poju isukin huomaan ja ripein askelin bussiin! Pysäkille jäivät mahdolliset syyllisyydentunteet ja sydämenpistot. Miten keveä fiilis!

Ja nyt ei suunnattu mihinkään helpon kulkemisen ostoskeskuksiin tai tavarataloihin vaan juuri niihin pieniin putiikkeihin, joiden ikkunoiden takana vaunuttelija voi vain läähätellä.

Kullankallis oma aika ei kuitenkaan saa kulua liialliseen talsimiseen ja siksi pieniä sisustus- ja muotiputiikkeja sekä kahviloita pursuava Freda otettiin tähtäimeen. Joskus 90-luvulla Fredrikinkatu oli kuumaa kamaa ja yhä edelleen sinne kannattaa intoa pursuavien mamojen suunnata.

Mikä taivas voida mennä sovituskoppiin ilman, että täytyy olla ääntä nopeampi testaamisessaan tai että saa pelätä koko ajan, että a) Poju hikeentyy b) joku nappaa jälkikasvun rattaista c) joku vetää herneen nenään tiellä olevista rattaista d) menee itsellä hermo kaikkeen kamaan ja siihen, miksi ylipäätään taas piti vaatteita hankkia ja selässä valuvaan hikeen, kun housut ei vaan mahdu jalkaan.

Fredan viisi huippua!

Andantessa voi seurata floristin toimia
samalla kun tyhjentää kuppostaan.

Cafe Andante hermolepoa kaipaavalle

Päivän helmenä oli visiitti Andante-kahvilaan varhaiselle brunssille. Varasin paikat hyvissä ajoin, sillä pieni ja soma paikka on tosi suosittu, Enkä käytyäni yhtään ihmettele. Kasvis/raakaruokaa sisältävä, pöytään tarjoiltava brunssi oli kuvankaunis, todella täyttävä, maut harmoniset ja paikkaa pitävä pariskunta mitä ystävällisin. A-luokan lihansyöjänä tunnettu Mama oli vaikuttunut!

Ja puhutaan vielä siitä kauneudesta! Andantessa yhdistyy kukkakauppa ja kahvila - mikä taivaallinen match made in heaven. Olen aina halunnut siemailla teetä kukkakaupassa ja täällä se oli mahdollista. (Matcha lattea, tottakai!) Ihanan raikas kukkien tuoksu ja kaunis sisustus, hyvät herkut eteen tuotuina annoksina alkuruoka/pääruoka/jälkiruoka tyylillä...Ah! Ja kun ikkunan takana vielä paistoi kevättalvinen aurinko niin Mama tunsi olevansa yhtä viherrystä päästä jalkoihin.

Andanten harkittu brunssi poikkeaakin jyrkästi yleisestä brunssimeiningistä, joka liian usein kallistuu hulabaloo-mättömättö- ruokaloppuumaailmasta-krapulanhuoltotankkauspiste-tunnelmiin. Rauhaa, kiireettömyyttä - voiko ihanampaa & lataavampaa keskipäivän hetkeä kotiäidille suoda?

Dots-liikkeestä pelastus vaatehätään 

Kun kerrankin on vaateostoksilla, niin voinee hyvällä omallatunnolla vähän panostaa. HenkkaMaukkaLindexKappAhlMonkiBikBokMango "haluan näyttää edes vähän elossa olevalta ihmiseltä" -pikaostoksia ehtii haalia milloin vain. Täällä nautiskellaan. Mama osti uudet housut ja topin sekä ihanat Madame Stolzin -valokuvakehykset.  Dotsilla on myös verkkokauppa...

Silmiin iski mainos, että ko paikassa järjestetään myös Private Shopping -iltoja. Tarkoittaen, että sulkemisajan jälkeen on mahdollisuus omalla porukalla tulla sovittelemaan vaatteita ja saada hyvien neuvojen lisäks jopa lasi kuohuvaa päälle.

On sangen houkutteleva ajatus saada rauhassa etsiä omaa vaatekokoa/mallia ammattilaisten opastuksella, kun raskauden jälkimaininkina keho on erilainen eikä aina tiedä mitä tursuaa missäkin. 

Hmmmm....saisikohan kulmakunnan mamojen kanssa järjestettyä tuollaisen illan= isukit hommiin ja mamat laitumille! Neuvolan & toisen aktiivimaman ansiosta meidän alueen mamoilla on oma Facebook-ryhmä missä jaetaan vinkkejä ja kerätään jengiä koolle esim nyyttäreihin tai lenkeille.

Yksityisillassa tietysti paine ostaa jotakin kasvaa selkeästi, mutta jos garderoobitilanne on yhtä ammottavan tyhjä kuin Mamalla vielä 7 kk synnytyksen jälkeen, lienee parasta myöntää tosiasiat: Ihan lähipäivinä tässä ei selvästikkään olla sujahtamassa takaisin vanhaan vaatekokoon. Ja tuota haaveellista S-koon taivaanrantaa odotellessa en suostu enää kulkemaan välikausiratkaisuissa.

Tämä kultakirjaiminen ihanuus on saatava meille! Kuva: Papershop

Paperitaivas asuu lelulaakson naapurissa

Papershopin valoisa liike on jokaisen muistikirja/kortti/ihan paperi vaan/julisteintoilijan paratiisi. Se on näppärästi vain kivenheiton päässä lelukaupasta, joten omien/läheisten lapsien lahjoihin  saa vähän erikoisemmat kortit ja kääreet täältä. Maman sormet syyhyävät, mutta poimin mukaan vaan muutaman ihanan lahjapussin, joita myydään yksittäiskappaleina.

Sielu vuotaa verta etten aiemmin huomannut, että paikka järjestää paperikukkaoksa-workshopin pääsiäisen kieppeillä. Täynnähän se on tietenkin. Byhyy, pieni näpertelijä minussa itkee krokotiilinkyyneleitä. 

On kuitenkin aikamoinen kynnys askarrella yksin kotona jotain. Ensin materiaalien hankinta, uuden opettelu, tilan raivaus, siivous. Eli ei tule tapahtumaan tässä elämässä - ainakaan ilman hyvää ja osaavaa seuraa.

Lelu- ja lastenvaateliike Zicco on  tullut katsastettua rattaidenkin kera, sillä lapsiystävälliseen liikeeseen on kiva tulla Pojun kanssa.

Tavaraa on lattiasta kattoon ja ihan ilman lastakin täällä saa aikaa kulumaan tavaroita ihastellessa.


Ja nyt kanssamamat laittakaahan korvan taakse: tässä liikkeessä on lapsille oma leikkinurkkaus sekä wc ja hoitotaso.

Mahtipontinen makkaraprässi.

Chez Marius on leipurin ystävä

On onneksi vielä tällaisia liikkeitä, josta saa kaikkea köökkiin, Erityisesti Mamaa lämmittävät kaiken maailman muotoisten ja kokoisten vuokien valikoima. Täällä ollaan keskitytty funktionaalisuuteen ei keittiöluksukseen eli ei tarvitse pelätä, että jokaisen tuotteen hinta olisi karmaiseva. Ikkunassa komeilee myös aivan käsittämättömät makkarantekotöötit! Onneksi isukki ei ole mukana. Saattaisi näes seota ja ostaa sellaisen kevätauringon pistämänä. Ne miehet ja kiiltävät masiinat...

Ensimmäiset 6 kk: TOP 20 & risat

Nyt kun ensimmäiset 6 kk on koettu, niin on hyvä tehdä välitsekki, mitä ilman en olisi selvinnyt. Tai ainakin olisi elo ollut kovin kurjaa. Alla 20 ja risat Maman omaa suosikkia.

# 1 Mies 

Haluan nostaa hattua kaikille yksinhuoltajaäideille, jotka selviytyvät vauva-arjesta yksin. Niin tarpeen on sen toisen ihmisen läsnäolo. Ihmisen, joka ei ole hormonihuuruissa tai kooman tuolla puolen univajeen takia. Ihmisen, joka tekee ruokaa ja jaksaa halata, että "kyllä se siitä", vaikka olisit juuri raivonnut itkut poskilla. Mieheni, kun ja jos luet tämän: olet korvaamaton ja rakas.

#2 Bravadon imetysliivit

Kun mandariineista tulee kipeät melonit on hellä tuki tarpeen. Raskausaikana jo hankitut Bravadon imetysliivit ovat kuin pumpulia yllä ja mukavan sporttisen näköiset. Yöllä nukun Lindexin kaarituettomissa, pehmeissä t-paitaliiveissä tai bravadoissa. Kaverit kaipaavat näes ympärivuorokautista tukea.

#3 Rusinat & litran jogurtti 

Yösyötön tarve taisi koskea tässä huushollissa myös äitiä: sen verran tiuhaan kävin jääkaapilla kiivaimpaan imetysaikaan. Nopeasti silmät kiinni hotkaistavat välipalat korvaamattomia edelleen. Pienet rusinapaketit kulkevat aina vaunulenkeillä mukana. Enpä lysähdä pientareelle, kun on energialataus mukana.

#4 Sähköhammasharja 

Siskoni sai imetysaikana kuusi (!) reikää yösyöpöttelyn takia. Siispä taivuin mieheni tahtoon ja ostin sähköhammasharjan. Nyt syvimmässäkin unessa annan sen hurutella suussa samalla kun nojaan otsaa peilikaappiin ja annan hammastahnan valua hiljalleen suupielestä lavuaariin. Raskausajan yksi reikä ja sen paikkaaminen oli ihan tarpeeksi.

#5 Unimaski 

Kun on pakko saada nukkua, kaikki apuvälineet on tarpeen. Unimaski oli mukana laitoksella ja nukuin ne päässä synnytyksenkin jälkeen. Ja autuaasti. 

#6 Raapimistumput & tumpulliset bodyt

Ilman näitä lapsemme naama olisi ollut riekaleina. Ärsyttävän harvassa bodyssa oli hihoissa käsien päälle käännettävät tumput. Niitä lisää, kiitos, hoi te valmistajat!

#7 Onepiece-oloasu

Tämä asu tuli ihan puun takaa suosikiksi. En kuvitellut KOSKAAN hilluvani potkupuvussa, ja varsinkaan sellaisessa, joka mätsää lapseni asuun. Mutta joulupukin kontista tupsahtanut Punaisen Norsun Onepiece on murtanut ratkiriemukkaalla Herra Hauki-printillään ja unelmanpehmeällä luomupuuvillallaan kaikki raja-aidat. Surkeimpina itsesäälin hetkinä (lue: liikunnan jälkeisenä iltana) jopa nukun ystäväiseni syleilyssä. I <3 haalari!

#8 Rintakumit

Pojulla on ollut aikalailla mutkaton suhde tisuihin, mutta pari ekaa kuukautta pieni miehenalku kaipasi natsoihin muovihuput. Muuten ei huvittanut imeä. Ehkä niiden ansiosta kovassakin imetystahdissa rinnat säilyivät ehjinä. Mutta oi autuutta, kun vähän isompi vauva ei rintakumeja enää kaivannut. Jatkuva peseminen kyllästytti. Parhaimman malliset Mamivacin rintakumit hankin Lapsenpäästäjän puodista. Miehen paniikissa minulle ensialkuun hakemat Aventit olivat turhan isot ja paksumpaa muovia. Tosin kyllähän niilläkin porskutti.

#9 Rintapumppu

Rintapumppu on yksi ohittamattoman tärkeistä vempeleistä. Ostin Aventin käsikäyttöisen pumpun ja se on ollut loistava apuri. Pumpun mukana tulee yksi Aventin tuttipullo, joita meillä oli ennestään jo käytössä. Aventin tuttipulloihin mahtuu tavallisen kokoinen tiskiharja sisälle eli helppo pitää puhtaana.

Enää en juuri pumppua tarvitse, mutta aluksi maidontuotanto oli niin hurjaa, että ylimääräisiä oli ihan pakko saada pois. Jos olisin pumpannut kaiken maidon pois ja syöttänyt pulloista, silloin sähkökäyttöinen olisi ollut hyvä. Mutta tuollaiseen kevyeen pumppailuun käsikäyttöinen on loistava ja hellävarainen peli.

#10 Hellivät kempparit

Imetysaikana keho on kovilla ja sitä hellivät tuotteet ovat olleet korvaamattomia ystäviä. Lansinoh- lanoliinivoide on pitänyt antennit kunnossa. Käyttötauon huomasi rintojen kipeytymisenä: imuttelu venyttää nännejä ja kun iho on hyvinvoiva ja joustava, homma toimii kivutta.

Käytin koko raskausajan Weledan vartaloöljyä, eikä raskausarpia ole juuri missään. Käytän sitä toivorikkaasti edelleen ja utopioin, että auttaa kehoa edelleen jatkuvien muutosten kourissa.

Melvitan ruusu suihkugeeli tuoksuu taivaalliselle ja rauhoittaa. Raskauden pelottavina epätietoisuudenkin hetkinä ruusun tuoksu ja lämmin vesi tuntuivat aina auttavan. Suihkuhetki onkin oma hetki. Siitä ei tingitä.

#11 Tutti

Aluksi ajattelimme, että katsotaan nyt tarvitaanko sitä tuttia. Kyllähän me nyt lastamme osaamme rauhoitella muutenkin... No, voin vakuuttaa, että olimme väärässä: kyllä tuttia todellakin tarvittiin! Tutti rauhoitti Pojua selvästi. Nyt tutin on syrjäyttänyt aikalailla Pojun oma käsi, mutta ajoittain tuttiakin tulee vielä ikävä.

Kuva: Babybjörn

#12 Sitteri

Baby Björbnin sitteri on varmasti paras ostos ikinä! Siinä pikkuherra keinuttelee tyytyväisenä ja tutkii maailmaa. Saa istua pystymmässä ja siksikin viihtyy niin hyvin sitterissään.Baby Björnin saa kasattua näpsäkästi ja on kevyt ottaa reissuunkin mukaan. Kiinteitä opettelevaa Pojua on nyt syötetty sitterissä, siis ennen kuin rakas rento-Reinomme osaa istua kunnolla ja koittaa varsinaisen syöttötuolin aika. Ja edellämainitusta syystä korvaamaton ominaisuus: sitterin kangaspäällinen on helposti irrotettava ja konepestävä.

#13 Vauvalusikka 

Pehmeät, pienet lusikat ovat olleet loistavia kiinteiden aloittamisen aikaan. Ikenille hellävaraisilla peleillä saa myös kerättyä hyvin ylimääräiset herkut naamalta suuhun.

#14 Hoitolaukku

Olen ollut todella tyytyväinen Babymelin hoitolaukkuuni. Satulalaukun mallinen laukku ei ole liian iso eikä liian pieni. Äidille ja Pojulle omat osastonsa. Mukana taitettava hoitoalusta. Ulkopinta vedenkestävää öljykangasta ja hihnassa avattavat kiinnikkeet rattaita varten, Ja hinta noin viitisen kymppiä. Ei turhaa rahastusta vaan silkkaa tehoa. Yes!

#15 Makuupussi äitiyspakkauksesta

Äitiyspakkauksen paras juttu on kokonaan avattava makuupussi. Se on aina mukana vaunulenkeillä, parvekepäikkäreillä tai vaikkapa vieraisilla leikkialustana. Ja helppo konepesu. 

#16 Emmaljungan pehmeä kantokoppa

Hissitön talo, rattaiden säilytyspaikka viereisessä rakennuksessa. Raahaamista siis riittää. Emmaljungan pehmeä kantokoppa ei ehkä ole se kaikista kaunein mutta kyllä se oli kätevä pienen vauvan kanssa! En grammaakaan painavampaa settiä olisi jaksanut kantaa!

#17 Sappisaippua

Tahroja ja tuhrua vauva-arjessa riittää, mutta sappisaippua nujertaa kaikki. Luonnollinen ja tehokas supersankari. Eläköön!

#18 Hihallinen ruokalappu

Poju on innokas syömäri, mutta innokkuus (=huulten päristely, nauraminen ja lusikan nappaaminen tai tämpytys) yhdistettynä kiinteiden syömisen aloittamiseen tarkoittaa aikamoista mäskäämistä. Olin hyvin, hyvin iloinen löytäessäni Kushiesin hihallisen ruokalapun. Se suojaa koko pojan eikä kokoajan tarvitse olla lussuttamassa vaatteita. Ruokalapun  saa helposti pyyhkäsityä puhtaaksi ja on konepestävä. Sen hauskat eläinkuviot myös vangitsevat mukavasti pienen syöjän huomion.  

#19 Pehmokirja 

Pienille, tutkiville käsille täydellinen hypisteltävä on pehmeä ensikirja. Rapinaa, peilejä, nyhdettäviä nauhoja. Motoriikka kehittyy ja äiti voi imaista kupillisen teetä.

#20 Kännykän kamera

Ohikiitäviä hetkiä on saanut tallennettua paljon paremmin, kun kamera kulkee aina mukana. Muistorikkaita kuvia on nyt tuhansittain :D 

#21 Laulaminen & absurdi huumorintaju

Oman lapsen kanssa ei tarvitse arkailla laulamisen laadun suhteen ja Pojuseni onkin suuri & kaikkiruokainen musiikkifani. Laulu  rauhoittaa, viihdyttää, piristää, naurattaa sekä äitiä että poikaa. Mutta lauleskelua enemmän Mama on tarvinnut huumorintajuaan. Vaikeatkin väsymyksen hetket kääntyvät paremmiksi, kun ajattelee tilanteen absurdiutta. Kuten pökäle vessan matolla aamuyöllä. Niin, kyllä se nyt naurattaa.

Timanttinen suklaakakku --> Ohje sulle

Tällaisena ankean harmaana koomatorstaina on luonnollista haluta käyttää jokainen päikkärihetki mutustellen herkkuleivonnaista ja vetävää Harlekiini-kirjaa (kyllä, sitä Greyta) viltin alla. Luojalle kiitos halusin eilen vältellä tekemästä liikaa porkkamössöä Pojulle ja ohjasin tarmonpuuskani leipomiseen.

Klassinen oliiviöljy-suklaakakku on täyttä tavaraa ja sen verran ei-makea & hyviä rasvoja sisältävä herkku, että mutustelen sitä tänään täydellisen itsepetoksen tunnelmissa.  Kesän ranta-asuihin on sitäpaitsi vielä iäisyys aikaa.

Kakkuun tulee vain muutama raaka-aine ja kuten House & Garden -lehti (March 2015) hehkuttaa, se on "tyylikäs ja aikuismaisen chic suklaakakku." Yleensä tämäntyyppisiin kakkuihin kannattaa valita laadukkaimmat käsillä olevat raaka-aineet, mutta Mama päätti kokeilla, mitä Rainbow+Pirkka -yhdistelmällä syntyi. Vastaus; todella hyvä kakku. Rainbow'n Kalamata-oliiviöljy on meillä muutenkin käytössä. Loistava hinta-laatusuhde. Seuraavan kerran kokeilen Lindtin-leivontasuklaalla ja testaan saako herkusta vieläkin paremman.

House & Gardenin rrseptit ovat olleet pettämättömän hyviä. Niistä on saanut uusia ideoita ihan perusarkiruokailun piristämiseen. Esim punajuuri-fenkoli-feta-salaatti on varsin helppo tehdä ja sen ansiosta meillä mutustellaan uunipunajuuria joka viikko.

Kakku sopii loistavasti pääsiäisen juhlapöytään ja luontaisesti gluteenittomana sopii monelle. Ja kakun tasainen päällinenhän kuin huutaa pieniä suklaamunia tai koristesokerointeja. Kesällä mintulla maustettu kermavaahto ja tuoreet mansikat kruunaavat herkun.

H&G oliiviöljy-suklaakakku

(riittää noin 7 hengelle)

• 200 g tummaa suklaata 70%. (Käytin Pirkka tumma leivontasuklaata, 55%)
• 125 g voimakasmakuista oliiviöljyä (Rainbow Kalamata)
• 200 g sokeria
• 2 rkl mantelijauhetta
• hyppysellinen suolaa
• 5 suurta munaa, eroteltuina

• Tarjoiluun; tomusokeria, creme fraichea 

1. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Voitele pyöreä vuoka (20 cm) ja laita kaksi leivinpaperisuikaletta sen pohjalle ristiin. Saat näin valmiin kakun varmasti nätisti ulos,
2. Paloittele suklaa, laita lämmönkestävään kulhoon ja sulata lempeästi kiehuvan vesikattilan päällä. Lempeöä sekoittaminen nopeuttaa suklaan sulamista.
3. Kun suklaa on täysin sulanut, valuta oliiviöljy ohuena nauhana sekaan. Lisää sitten 2/3 sokerista. Sekoittaminen auttaa sokeria sulamaan.
4. Poista kulho vesihauteesta, lisää mantelijauhe, hyppysellinen suolaa ja munankeltuaiset,
5. Laita valkuaiset toiseen puhtaaseen kulhoon sekä noin 1/3 jäljellä olevasta sokerista. Vatkaa, kunnes valkuaiset eivät ole enää kirkkaita. Lisää toinen kolmannes ja vatkaa, kunnes valkuaisten volyymi kasvanut. Lisää viimeinen kolmannes ja vatkaa kunnes vaahto on melko kiinteää (nosteltaessa ihan aavistuksen kärjet repsottaa).
6. Ota isoon metallilusikkaan reilu ruokalusikallinen valkuaisvaahtoa ja sekoita suklaaseoksen joukkoon (löysentää). Sekota sitten varovaisesti käännellen loputkin valkuaisvaahdotsa suklaan joukkoon.
7. Kaavi seos kulhoon ja paista n. 40 minuuttia. (Tikkuuun ei tartu taikinaa)
8. Anna jäähtyä vuoassaan. halkeilu kuuluu kuulemma asiaan. Minun ei juuri halkeillut ennen kuin kakkua leikattiin)
9. Sihtaa päälle tomusokeria. Kuvioita saat tomuttamalla vaikkapa pitsiformun päälle.
10. Kakku on hyvää vielä kahdenkin päivän päästä - siis jos sitä on jäljellä.

Vauvanruoka pisti äidin unetkin mössöksi

Se tapahtuu salakavalasti: yhtäkkiä unta ei saa päivällä eikä yöllä ja oma unirytmi on tipotiessään. Taustalla lurkkii usein ruokamörkö, joka valvottaa armotta.
Monen puolivuotiaan äiti  kun löytää itsensä tilanteesta, että kaikki, mitä on oppinut lapsensa ruoantarpeesta on heittänyt häränpyllyä. 

Kello on kaksi yöllä. Olen vieläkin hereillä, vaikka on väsyttänyt koko päivän. Poju on mennyt nukkumaan kymmeneltä ja on ollut siitä asti tyytyväisenä unten mailla. Mielessä pyörii, että onkohan nyt tullut tankattua Pojua tarpeeksi? Saakohan tänä yönä nukkua? Ja pitäisiköhän ostaa Pojulle sittenkin toinen haalari? Mieli harhailee, kello tiksuttaa.

Mies kuorsaa käsi otsalla ja tunnen ärtymyksen aallon: kiva, että joillakuilla uni tulee nappia painamalla.  Silmiä kirvelee ja kehoa särkee, kun väsyttää niin.  Ja mieltä puristaa tieto siitä, ettei huomenna jaksa olla kauhean hyvä äiti.

Valvomisongelma ilmaantui, kun Pojun unirytmi alkoi heittelehtiä: taustalla kiinteiden opettelu ja ensimmäinen nuha. Sairastelun takia toki hetkellisesti valvottiin paljon, mutta ennen kaikkea se tarkoitti sitä, että äidin suojeluvaistossa meni nupit kaakkoon ja Mama ylikierroksille. 

Yhtäkkiä ollaan tilanteessa, että äiti ei nuku kun vasta aamun pikkutunneilla ja pieni pinnasänkyterroristi herää joinakin öinä kahden tunnin, toisinaan kolmen tai vaikkapa seitsemän tunnin välein. Ja mikään muu kuin äidiltä saatu ruoka ei auta. Oli paljon helpompaa kun tiesi, miten yöt menevät.

Pienokaisen kiljuva yönälkä on epämieluisa vieras Maman kodissa, jossa Poju on jo pitkään nukkunut kunnon yöunia iltatankkauksen voimin. Kiinteitä on syöty imetyksen ohella jo parisen kuukautta, mutta takaraivossa kalvaa tietämys siitä, että kiinteiden määrää pitää nyt selvästi kasvattaa, mutta ei hajuakaan kuinka paljon.




Tuntuu, kuin olisi joutunut takaisin lähtöpisteeseen, sinne sairaalaan ala-aulaan josta yhdessä onnellisina, mutta hermostunein käsin kannettiin Pojua autoa kohti. 

Paljoa ei lämmitä kokeilemalla sen oppii -tyyppiset vinkit. Ihan valmis ratkaisu huushollin pyörittämiselle olisi kauhean kiva juuri nyt.

Paras itsehoito löytyi naapurista

Koomaisena Mama huomaa kiertelevänsä ongelman ympärillä, ja tilkitsevän sopivista kohdista kunnollisen remontin sijaan. Puuroja on alettu antaa  illan lisäksi myös aamulla, ja maisteltuja purkkiruokia yritetään tuupata masuun aina kun mahdollista, mutta kunnollinen suunnitelmallisuus puuttuu. Poju on sitäpaitsi aina hyväntuulinen ja maitoa riittää, joten siksikään pontta asian haltuunottoon ei löydy.

Olin sopinut itseni kanssa, että aluksi mennään purkkiruoalla ja määrien kasvaessa alan opetella vauvalle kokkailua. Tukipyöristä on kuitenkin vaikea päästää irti.

On sikäli surkuhupaisaa, että leipomista ja kokkailua harrastavan ihmisen suurin mörkö on yhtäkkiä juuressoseiden valmistus. 

Toimeen tarttumisen sijaan ajaudun testaamaan liutaa erilaisia poppakonsteja oman unettomuuden hoitoon. Olen yrittänyt mennä ajoissa sänkyyn lukemaan, jotta uni tulisi leppoisasti. Ei unta. Olen yrittänyt puuhastella siihen asti, kunnes on ihan tööt ja vasta sitten sänkyyn. Ei unta,  Olen yrittänyt ajatella mukavia tai olla ylipäätään ajattelematta. Ei unta.  Yritin syödä keveästi, yritin syödä tukeavasti. Yritin juoda enemmän, yritin juoda vähemmän. Yritin maistella pientä makeaa tai hakea sokerihumalan tv:n äärellä. Ei unta.

Tuttujen kotikonstien petettyä käännyin Googlen puoleen. Se oli virhe. Ensimmäisenä silmiin osuu Terveyskirjasto ja vedän herneen nenään, vaikka yleisluontoinen lörinä tuskin on tehty äideille. Mutta silti Mama on vakuuttunut, että Terveyskirjastoa pitää joku äärimmäisen ikävä ihminen.

Ivallisen oloinen itsehoito-ohje kun tuntuu sanovan, että kenellä tahansa, jolla on selkärankaa saa unirytminsä kuriin.

"Henkilön sisäisen kellon määräämä nukahtamisaika siirtyy parissa viikossa toivottuun aikaisempaan aikaan, jos henkilö vain herättää itsensä joka aamu työn tai sosiaalisen elämän edellyttämään aikaan. Säännöllinen aamuherääminen myös viikonloppuisin on tehokkain keino myös estää ongelman toistumista."

Olen aina ollut aamu-uninen ja äitiysloman ihanuuksia on se, ettei tarvitse pistää herätyskelloa soimaan vaan voi aamulla herätä luonnottoman luonnollisesti joko lapsosen tai oman tarpeen mukaan. Ja viikonloppuisin Isukki ottaa ruorin ja Mama lepää. Piste.

Sitten se iski. Taas siellä naapurin Annin design-ruokapöydän äärellä: ei tässä ole kyse vain yöherätysten vaihtelevasta määrästä ja iltatankkauksesta vaan olen ylipäätään niin stressissä Pojun syömisestä & kehityksestä.

Ei ole helppoa, kun yhtäkkiä isolla pensselilillä maalaavan innostujan täytyy keskittyä luomaan tarkka päivärytmi ja oppia kokkailemaan aivan eri lailla. Turvallista, hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja myös syödä itsekin hyvin siinä sivussa. Ja sovittaa tämä kaikki jo opittuihin tapoihin. Apua. 

Anni antoi käteen Matleena Lahden Vauvaperheen keittokirjan, jossa on joka ohjeeseen merkitty minkä ikäiselle se sopii. Silmiin osui heti puolivuotiaalle sopiva bolognese, josta voi ottaa aikuisille eroon oman satsin jota viritellä suolalla. Onnistuu!

Olen toki käynyt silmittelemässä Marttojen nettisivuilla vauvaruokien teko-ohjeita  ja löytänyt perussuosituksista poikkeavan Lastenruokavalmennuksen nettisivuille, joilla annetaan vinkkejä ja tarjotaan käytännön kursseja. Mutta ne eivät siltikään ole antaneet sitä kaivattua tuuppausta tekojen tielle. Pelko tehdä virheitä on niin suuri. Ja väsymys.

Anni syöttää omaa samanikäistä poikaansa pöydän toisella puolella. Itse sössätty banaani uppoaa pikkuherraan muitta mutkitta. Miten helppoa olisikaan tehdä banaanista, mustikasta ja korvikkeesta smoothie...

Kaiken kukkuraksi kirjastosta tuli tänään viesti, että varaamani Minä syön itse - sormiruokailun käsikirja on saapunut. (Niin myös Fifty Shades of Greyn osa 1.  Sidottu. Tunnen huvittuneisuutta kun haen eriparisen, mutta ah, niin kotiäitimäisen kirjakaksikkoni kirjastosta.) Olen aiemmin silmitellyt erilaisia blogeja, muun muaassa Lenni led-weaning-blogin vauvoille sopivia ruokaohjeita.  Mutta vasta konkreettiset kirjat käsissä tuntuvat auttavan eteenpäin.

Yhteinen viesti kirjoissa tuntuu olevan, että samalla kertaa voi tehdä koko perheelle ruoat. No, jos nyt se onnistuisi edes joiltakin osin, niin mainiota. Ruokahuollon logistiikan suunnittelu alkaa näyttää jo mahdolliselta. 

Isukki tuuppaa Pojun suuhun kauravelliä ja on ottanut iltaa entistä tiukemmin haltuun, jotta saan vähän olla omine puuhineni ja ajatuksineni ennen nukkumaanmenoa. Oman ajan puutekin on varmasti valvottanut. Aivot tarvitsevat askartelutilaa.

Huomenna on sitäpaitsi Maman vauvaköökin ensimmäinen päivä. Päätös on nyt tehty ja olo rennompi. Ja eivätkös ne silmätkin jo lumpsu lupaavasti.

Matcha Latte Mama testaa: Pompoti

Tapaus: Pompoti
Pohjoinen Asemakatu 10, Riihimäki

"Kivenheiton päässä Riihimäen rautatieasemalta sijaitseva tunnelmallinen kahvila-sisustuskauppa vanhassa puutalossa. Teetä, kahvia, itsetehtyjä leivonnaisia. Kokoperheen tapahtumia. Kesäisin terassi."

Matcha latten hinta: (ei vielä valikoimissa. Chai lattea saa) 

Taustamusiikkia: kyllä

Pisteet:
Lapsiystävällisyys: 4/5
Tarjoomukset: 3/5

Oli paikkakunta mikä tahansa, Maman on aina löydettävä joku piristävä tukipiste = mielellään kahvila, jossa lämmitellä sormia teekupin ympärillä ja lepuuttaa silmiä & mieltä. Riihimäellä tuo paikka on ehdottomasti Pompoti, hurmaava pieni sisustuskauppa-kahvila, jossa voi shoppailla istualleen. Kaunista tavaraa kun on joka soppi täynnä.

Kun santsikuppia tullaan kaatamaan pöytään tietää, että kodinomainen ja värikäs atmosfääri on paikan kolmen omistajattaren ansiota.

Pompotissa myydään leluja, vaatteita ja sisustustavaraa.
Japanilaiset Sonny angel -nuket tuovat onnea.

"Kyllä sitä töiden jälkeen tarvitsee aika ajoin pienen Pompoti-hetken ennen kuin suuntaa kotiin 'iltavuoroon'", naapuripöydässä kaakaota siemaileva paikallinen lastentarhanopettaja / kanssamama hymähtää  ja vahvistaa vaikutelmani.

On varmasti nautinto voida pysähtyä hetkeksi täällä, kun on koko päivän peuhannut pienten virtapiikkien kanssa. Kerätä ajatuksia ennen oman perheen tapaamista. Poimin idean talteen kaukana horisontissa siintävää työhönpaluutani varten.

Lapsiystävällistä menoa ja historian havinaa

Pompotiin oli ja on jatkossakin helppo tulla lasten kanssa, jos vaan saa pienet sormet pysymään kurissa. Pihalle ilmestyy terassi kesäaikaan, jolloin tavaraunelmat ovat tuhotaaperoiden ulottumattomissa. Mieheni voisi tosin sanoa, että ihan hyvä ettei sitten Mamakaan eksy ihastelemaan kaula pitkänä kauniita tavaroita määrittelemättömän pitkäksi ajaksi.

Kesäterassi onkin varmaan lempeä ilmestys. Vuonna 1880 lastentarhaksi ja kokoushuoneeksi rakennetun Punaisen talon pihapiiri on tilava ja rauhaisa, vaikka matkaa asemalle on vain 300 metriä. Kevättalven pienten valonpilkahdusten keskellä voi vain haaveilla valoisasta vuodenajasta.

Kuumottavaa ajatella, että idyllisessä historiamiljöössä järjestetään myös kaikenmoisia tapahtumia, muun muassa kirppiksiä! Juuri nyt Mamaa kiinnostaa, millainen Pompotin pääsiäistapahtuma on. Luvassa on kaksipäiväinen kokoperheen tempaus 4.-5.4.2015. Lisätietoja julkistetaan pian täällä.

Ja sitten ne vauvaihmisten peruskriteerit visiittipaikoille. Tunnelma on täällä niin rento ja salliva, ettei paljon purista vaikka hoitopöytää ei ole. Vessan yhteydessä olevalla kapealla tasolla/lattialla hoitoalustan päällä homma hoitui ihan siedettävästi. Ruoan lämmitykseen saa apua ja syöttötuolikin löytyy.

Herkkuja omasta köökistä

Tarjoomukset ovat Pompotissa kaikki hyviä, vaikkei mitään fiininfiiniä gourmeeta olekaan. Syömämme pesto-fetapiirakka oli rehellisen krouvia ja maistuvaa. Osuvasti kupissakin höyrysi reilua kahvia. Vähän jäi kaivelemaan, etten testannut mitään makeaa, koska ne vitriinin kauniit kakut ja piirakat olisivat luultavasti olleet vielä enemmän mieleen.

Pompotin vahvuus on juuri siinä, että tarjoomukset tehdään itse. Se luo karaktääriä, sitä 'jotakin'.

Listalla on myös kahvinystävien iloksi erikoiskahveja ja muun muassa chai lattea. Mama elää toivossa, että hehkutus matchateestä kantaa hedelmää ja tulevaisuudessa matcha latte pääsee listoille. 

Pompotissa järjestetään 4.-5.4. kokoperheen pääsiäistapahtuma,

Kättentaputukset sisustuskaupalle

Pompotissa on ihania leluja, vaatteita, astioita ja koriste-esineitä kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Rakastan pieniä, täysiä puoteja, joiden pitäjillä on silmää kokonaisuuksien luomiselle.

Tyhjänkoleat designputiikit harvoin vetoavat Mamaan. Nuuskiminen ja  vähän vinksallaanolo on paljon kiinnostavampaa!

Tällaisessa paikassa sitäpaitsi nykynaisen metsästäjänvietit heräävät - tavarapaljouden keskeltä on aivan pakko löytää jotakin täydellistä omaa kotiinviemiseksi.

Pompotin ainut huono puoli on, ettei se sijaitse kotikaupungissani Helsingissä. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä perheretki Riihimäelle (lue: Pompotiin) pääsiäisen tienoilla, jolloin kaupungissa on paljon kaikenlaisia tapahtumia, markkinoita ja puuhaa lapsille. 

Ja tietysti vaihtoehtona ovat kesäkalendaariin jo buukatut junareissut ystäviä tapaamaan. Yllättäen Mamasta nyt tuntuu, ettei Riihimäellä enää koskaan tehdä salamavaihtoja tai junanvaihtojen välillä tapeta aikaa asemalaiturilla kolmioleipää nakerrellen.

PS: Ei-paikallisten akuuteinta hätää helpottanee tieto, että Pompotilla on myös verkkokauppa.