Sukellus kuvataiteeseen on vauvalle lastenleikkiä

Sitä kuvittelee tietävänsä mikä kiinnostaa omaa lastaan. Mutta ei: Poju ojentelee käsiään aivan eri taulujen suuntaan kuin olettaisi. Ja rajattoman mielenkiinnon kohteiksi sopivat myös kuviollinen lattia ja kiiltävät kattovalot.

Taidekuluttajana vauva on asian ytimessä: se mistä saa kiksit, on itselle hyvää taidetta.

Ollaan Pojun ensimmäisessä taidenäyttelyssä Riihimäen kirjaston galleriassa. Helena Hajannin väririkkaat, ilmeikkäät ja elinvoimaiset maalaukset ovat ilmeisen hyvä startti. Lapseni haluaisi selkeästi päästä tämpyttelemään ja nappaamaan kiinni maalauksissa vilahtelevista kissoista ja kukista.

Rauhallisessa ja avarassa galleriassa kulku työltä toiselle lapsi sylissä tuntuu kuin jättimäisen kirjan lukemiselta. "Katsos tuota!" "Huomaatkos tuon?" Mitä kissa sanoo?" ,kuiskutan Pojun korvaan. 

Taidenäyttelyt ovat täyden mahan ja ladattujen uniakkujen kanssa mainio vierailukohde. Poju ainakin nauttii tilanteesta paljon enemmän kuin esimerkiksi muskarin räimeestä, jossa omaan puuhailuun ja vanhemman kanssa kommunikointiin on puolivuotiaan vaikea keskittyä.

Täällä värejä, muotoja ja valoja riittää ihmeteltäväksi. Ja mikä mainiota, gallerioissa näyttelyt ovat lähes järjestään ilmaisia ja avaroissa tiloissa saattaa voida kulkea rauhassa jopa vaunujen kera. Varsinkin arki-iltapäivänä, jolloin muita kävijöitä on vähemmän.

Helena Hajanti: My Name Is Lulu -näyttelystä tuli hyvälle tuulelle.

Vauvan kanssa Sibeliusta katsomaan

Seuraavana tavoitteena on käydä katsomassa Sibelius-näyttely Ateneumissa, jossa on mukana myös audiovisuaalista materiaalia. Mahtavaa! Poika vaan rintareppuun ja uusia elämyksiä kohti!

Tottakai hieman mietityttää kuinka vanhan instituution seinät kestävät mahdollista parkaisua. Rauha katsoa kun on taidenäyttelyiden tärkeitä periaatteita, mutta toisaalta kaikenikäisten pitäisi olla tervetulleita museoon. 

En siis suostu hiipimään ja ahdistumaan vierailulla. Mielenilmauksen sattuessa yksinkertaisesti mennään Pojun kanssa alakerran kahvilaan välipalalle. Tai ihan kotiin.

Helena Hajanti: Pääsiäiskissa 

Pääsiäiskaupunki Riihimäki? 

My Name is Lulu -näyttely Riihimäen kirjaston galleriassa vetää kävijöitä tasaiseen tahtiin. Kaksi kouluikäistä tyttöä katsoo kuiskutellen kuvia aivan eri vinkkelistä kuin vanhempiensa olkapäillä keikkuva puolivuotias. Tytöistä paras on kuulemma punataustainen kissa. Nimeän sen itsekseni Porvariskissaksi: niin paksun tyytyväinen ja omanarvontuntoinen se on.

Tunnen taiteilijan työajoiltani ja on mukava nähdä livenä kaikki uusimmat työt ja myös tuntemattoman tuttu asemakaupunki. "Ruma kuin Riihimäki", taiteilija itse nauraa aluksi, kun kysyn millainen kaupunki Riihimäki on. "Sanonnasta huolimatta täällä on hyvää taiteentekemisen meininkiä edelleen."

Gallerian seinällä loimottava humoristinen pääsiäiskissa, pääsisäispupun haastaja, sopii paikkakunnalle. Riihimäki kun on aiempina vuosina julistautunut pääsiäiskaupungiksi, 

Perinteisesti tarjolla on ollut vilkas ja hauska kevättapahtuma markkinoineen päivineen ja touhua on ollut varsinkin perheen pienemmille. Toivoa sopii, että lasinpuhaltamisesta ja taidemuseostaan tunnettu kaupunki jaksaa tarjota monenmoisia taidekylpyjä edelleen kaikelle kansalle.

• Riihimäen pääsiäsitapahtumat päivittyvät piakkoin paasiaskaupunki.fi -sivustolle.
• Helenan ilmeikkäät kissat nähdään seuraavaksi heinäkuussa Hämeenlinnassa.

Matcha Latte Mama testaa: Onda

     

Tapaus: Onda Ruokala & Galleria
Toinen Linja 3, Helsinki

"Viitisenkuukautta Hakaniementorin tuntumassa vaikuttanut letkeä ruokala-galleria. Kuukausittain vaihtuvat näyttelyt, maailman eri keittiöistä ammentava menu ja suosittu lounas. Käsinpoimittuja kahvipapuja ja raakakakkuja. Viikonloppuisin perulainen brunssi."

Matcha latten hinta: (ei valikoimissa)

Taustamusiikkia?: Kyllä

Pisteet:
Lapsiystävällisyys: 3/5
Tarjoomukset: 4/5


Niin, voihan sitä taiteesta nauttia sohvalla istuskellen ja minttulammascurrya mutustellen samalla kun lapsi nukkuu palmun alla rattaissa. Kultaakin kalliimpi hetki itselle saa Ondassa arvoisensa puitteet. Olen kiitollinen.

Onda on  uusin tulokas Hakaniemen muutenkin jo hyvään kahvila/ravintola-tarjontaan. Se on erikoistunut vegaaniseen ja gluteenittomaan ruokaan, mutta myös lihansyöjän tai kahvittelijan on helppo istahtaa alas. Tiskiltä saa sydämellä valittuja kahvi- ja teelaatuja sekä raakakakkuja.

Isohkossa salissa on mukavan mutkaton ja väljä sisustus, eikä lounasaikaankaan, kun Ikean antiloopit ovat ahkerassa käytössä, tila tunnu ahtaalta. 

Rattaatkin mahtuvat hyvin mammimaan ovensuussa. Sisään ei päässyt aivan suoraan rullaamaan, mutta ihan pienellä nostolla selvittiin. Ilman apukäsiä olisin tosin saattanut yrittää rullata hyvin loivista rappusista takaperin ylös.

Tunnelma kumpuaa henkilökunnasta

Isoista ikkunoista tulvii iltapäivän kajoa sisään ja katto on korkealla. Seinällä komeilevat Mikko Paakkosen suurikokoiset Hopea on harmaiden kuningas -sarjan työt, jotka eivät huuda seinältä vaan kutsuvat rauhalliseen katselutuokioon. (7.3. asti) Taustalla soi jotakin mukavaa. Että onkin rauhallista. Henkilökunta hymyilee ja on puheliasta mutta ripeää. Aito ystävällisyys - siihen tarjoomukseen ei koskaan kyllästy.



Lounas haetaan notkuvasta noutopöydästä, missä kaikki on tasaisen hyvää. Ja vaikka paikka hellii vegaaneja, on toinen lounaan pääruoista ihanaa minttulammascurrya.

 Mutta tottakai salaattipöytä ja erilaista tahnojen ja siementen määrä on vaikuttava. Teen kera hintaa lounaalle tulee vähän päälle kympin eli hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan.

Katselen kaihoisasti pöydällä olevaa flyeria: perjantai-iltana (27.2.) kaunisääninen, jazzahtava Anna Inginmaa laulaa täällä omia laulujaan.nHuoh, saadapa Poju hoitoon.  Kuuntele täältä kappale Äiti. .

Mahan ja lasten ilo?

Vaikka lounas oli timanttinen, Matcha Latte Maman tarjoomuspisteitä laskee keskinkertainen raakakakku. Tosin lajeja oli monia, eikä Mama halua vielä heittää toivoaan herkkujen suhteen. Kakun kanssa siemailtu valkoinen tee oli maistuvaa, mutta matcha lattea täältä ei saanut, Kahvi onkin enemmän ondalaisten juttu.

Paikka sopii päiväsaikaan hyvin lapsille ja tuntuu, ettei täällä tarvitse hävetä silmiä päästään vaikka Poju lennättää lusikallisen ruokaa lattialle. Pyyhkäisy kosteyspyyhkeellä ja sotkut poissa.

Hoitopöytää Ondassa ei ole eli vaipanvaihdon kanssa joutuu vähän temppuilemaan. Mutta olen valmis venymään tässä asiassa, koska mitkään fasiliteetit eivät korvaa rauhallista ja letkeän sallivaa tunnelmaa, jota Ondasta löytyy yllin kyllin.

Tee Arne & Carlos -nalle!! --> Ohje sulle

Mutkat suoraksi kutomisessa: Arnen & Carloksen
langalla syntyy norjalaisneuletta automaattisesti.

Neulekuugeleistaan tunnetuiksi tulleet kudontahemmot Arne & Carlos iskevät jälleen. Tällä kertaa lanseeraamalla oman lankamalliston, joka sopii mitä mainioimmin ainakin tälle Mamalle. Siis henkilölle, jolla on enemmän intoa kuin kykyä kudonnan saralla.

Monivärinen Regian villalanka näes muodostaa kudottaessa automaattisesti perinteisiä norjalaisia kuvioita. Langoista on siis todella vaivatonta tehdä värikästä kirjoneuletta vaihtamatta lankaa kertaakaan!

Rakastan neuleita, mutta ruosteesta natisevat taidot pistivät empimään eikä sopivaa projektia tuntunut löytyvän. Mutta kun eteen tuli ilmainen ohje Arne & Carlos -nallen tekoon, se oli siinä. 

 Tuollaisen pikkukaverin aion ehdottomasti kutoa meidän lastenhuoneeseen!  Kotoisasti hienoon nalleen menee vain yksi kerä lankaa, joten suuresta  rahallisesta tai ajallisesta investoinnista ei ole kyse. (n. 8,5 e) 

Pesänrakennusta kaasu pohjassa

Viime aikoina pesänrakentaja minussa on mourunnut voimalla, ja olen alkanut verestellä vanhoja taitoja tai opetella uusia. 

Kutominen ja ompelu ovat aikalailla yläastetasolla, mutta äitini kannustamana aloitan nyt siis pienestä ja helposta. Kutominen ei kuitenkaan vaadi sen suurempia laitteita ja työn voi ottaa minne vaan mukaan. Tukea ja neuvoja (selvitysapua) on onneksi myös tarjolla.

Arnen & Carloksen mukaan lopullinen kuviomalli 

syntyi 1800-luvun neulotun miestenliivin pohjalta. 

Värit kumpuavat niin Edward Munch’n maisema- 

maalauksista kuin kaunissta Norjan öistä.

Nallen jälkeen on ompelun vuoro. Aikeissa on surautella ainakin yksinkertaisia trikoopipoja ja leggareita Pojulle. Niin saa mieleisiään kuoseja pikkumiehen garderoobiin - ja edullisesti. 

Aion kuitenkin edetä pikkuhiljaa ilman deadlineja enkä suostu stressaantumaan, jos välillä ei huvita tehdä. Pingottavan asenteen jätin työelämään ja entiseen työminään. Mama ei hötkyile. 

Pienikokoisia projekteja saa onneksi nopeasti valmiiksi, mikä lisännee tekemisen riemua. On kuitenkin tärkeää pitää suitsista kiinni, ettei väsytä itseään loppuun kaiken onnellisuuden keskellä. 

Ilmaisia Arne & Carlos -kudontaohjeita seuraavalle talvelle eli

 aloita nyt ehkä ensi talvena valmista:

A & C -nalle

Naisten sukat 

Space invaders -lapaset

Psssst: kuvat Regian

Talkooköökistä chorizoja brunssille --> ohje sulle

Makkaroiden teko on letkeää ja aikaavievää puuhaa, mutta kun lähtee
 touhuun joukkovoiman kera, ehtii välillä vaikka lukaisemaan
puolivuotiaalle kirjaa. Ja onhan lopputulos mitä maistuvin. 

Loskantorjuntaan tarvitaan rehtiä ja tuhtia ruokaa. Ei muuta kuin makkaratehdas käyntiin joukolla! Ja kun mausteet ovat kohdallaan, on kevättalvisen brunssin tähdet valmiita loistamaan.

Lihamylly surisee tasaista tahtia siskoni keittiössä, mutta osaan vain miettiä sormia. Sen verran väsyttää viimeöisen imetysrumban jäljiltä, että olen jättänyt myllyttelyt suosiolla muille. Muuten myllyn teriin saatttaisi humpsahtaa yksi narkoleptinen Mama essuineen kaikkineen. Haluan kuitenkin ehdottamasti päästä truuttaamaan valmista massaa - niin, tsihii - suoleen. Ja kieputella kauniita makkaranpoikia toisensa jälkeen.

Monivaiheinen gourmet-makkaroiden tehtailu harmaana sunnuntaina ei ehkä äkkiseltään kuulosta vauvaperheen touhulta. Mutta kun köökissä häärää joukko kokkeja, voi univelkainen Mamakin kokeilla uutta.

Talkoilla saa paljon aikaan

Pienen vauvan vanhemmat ovat enemmän kuin onnellisia ihmisistä, jotka kutsuvat heidät mukaan hyvin ennakkovalmisteltuun, mutta silti rentoon tempaukseen. Tänään järjestetään joukolla sunnuntaibrunssi torjumaan harmaata löllökeliä, joka on nielaissut kuin varkain kauniin lumimaiseman kiduksiinsa.

Pöytään  on tarkoitus kattaa  rentoa ja täyttävää lohturuokaa kymmenelle hengelle. Raakamakkaroita on vaikea tehdä vähää, joten ne sopivat mitä parhaiten ruokkimaan isompaa kööriä. Kylkeen vielä coleslow'ta, itsetehtyjä maustekurkkuja, erikoisoluita ja mehuja (sekä jälkiruoaksi rehellinen kääretorttu ja kaffet) niin simppelin maukas menu on kasassa.

Vahvoja makuja ja rasvaisia juttuja

Pienen makkaratehtaamme listoilla on tänään pikantteja chorizoja sekä Jamie Oliverin innoittamia yrttisiä Oxford bangerseja. Kukaan viisihenkisestä kokkijoukkiosta ei ole koskaan ennen tehnyt makkaroita, joten kun lataamme lihakiloja jykevän myllyn läpi, on ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.

Ja hihitystä. On ilmeistä, että kun lihaa tuupataan suoleen niin kaksimielisyydet kuuluvat ikäänkuin asiaan.

Makkaroiden teko on kuitenkin paljon helpompaa kuin luulisi - mutta työlästä ja hidasta. Työvaiheita on monia ja on mukavaa, kun niitä voi jakaa kokkijoukkion kesken. Näin ei touhu käy tylsäksi ja vauvastakin pystyy huolehtimaan ilman turhaa stressiä. Tänään ei kenelläkään ole kiire minnekään.

Touhussa on yllättäen samaa kuin omassa vauvanruokaköökissämme tällä hetkellä: kaikki pitää saada hienoksi soseeksi & sauvasekoitin soi. Toki makkaraan voisi jättää sattumia luomaan tekstuuria, mutta tällä kertaa tehdään sileitä makkaroita.

Miten makkaroita siis tehdään?

Lihat pitää pilkkoa ja ajaa myllyn läpi useita kertoja, ja muut ainekset soseuttaa, ennen kuin saadaan sopiva massa aikaan. Sitten maustetaan ja paistellaan näytepullia kokkiraadin arvioitavaksi pannulla. Välimaistelu on tärkeää.

Ei ole mitään järkeä tehtailla kolme metriä makkaroita ja todeta vasta valmiina, että pahus, pippuria oli liian vähän. 

Kun maku on kohdallaan, alkaa ällöttävin/kiinnostavin osuus: puhtaan suolen selvittäminen solmuisalta vyyhdiltä. Suolta saa lihatiskeistä ennakkotilaamalla. Ja on yllättävän kallista. Viisi metriä maksaa yli 20 euroa! Niin, hinta on ihan syvältä.

Viileän ensikosketuksen jälkeen suoli ei kyllä ole käsissä silkkilankaa kummoisemman tuntuista. Sitten ei muuta kuin truuttamaan massaa makkaroiksi. Massasta voi tehdä pitkiä kieppejä tai pyöräytelllä lyhyemmiksi makkaroiksi. Makkarapötköt keitetään, sen jälkeen leikataan irti toisistaan ja paistetaan pannulla makoisapintaisiksi. Lopputulos on vähemmän raskas ja suolainen kuin kaupan makkarat. Ja maustamistapoja on lukemattomia.

Touhussa kannattaa ehdottomasti käyttää kunnon tehosekoittimen myllyä erikoisosineen. Loppulihat saa muuten myllystä pihalle ajamalla paahtoleivänsiivuja siitä lopuksi läpi,

Chrorizot (ohjeesta tulee 15-17 kpl n 20 cm pitkiä makkaroita)

• 1,5 kg possun niskaa
• 200g kylkeä
• 2 sipulia hakattuna
• ½ paprika soseutettuna
• ripaus paprikajauhetta
• loraus viiniä tai balsamicoa
• 1 tl valkopippuria
• 1 tl korianteria
• 3 tl sinapinsiemeniä
• 3tl savupaprikajauhetta
• 5 valkosipulinkynttä
• 1 rkl suolaa
• 1-2 piripiriä

• Keitinveteen: laakerinlehti
• Porsaan suolta vajaa 2 metriä

Oxford bangers (ohjeesta tulee 15-17 kpl n 20 cm pitkiä makkaroita)

• 1,5 kg possun niskaa
• 200g kylkeä
• 3 viipaletta paahtoleipää muruina
• 1tl mustapippuria
• 1/4 tl cayannepippuria
• 3tl tuoretta timjamia
• ½ tl oreganoa
• 4-5 tl tuoretta salviaa
• 1 tl sitruunankuorta
• 1 muna
• 1 rkl suolaa
• 2 tl tuoretta persiljaa
• 2 sipulia karamellisoituneina siivuina ja soseutettuna.

• Keitinveteen: laakerinlehti
• Porsaan suolta vajaa 2 metriä

1. Pilko lihat ja jauha kolmeen kertaan
2. Lisää jauhetut muut ainekset ja mausteet
3. Paista pienet nokareet ja maista, onko maut kohdallaan
4. Valuta kylmässä vedessä lionneen suolen läoi vettä ja tarkasta ettei solmuja tai vettä ole jäänyt sisälle.
5. Pujota suoli tehosekottimen suuttimeen ja ala pursottaa rauhallisesti. Anna ilman tulla ulos, ja sulje vasta sitten alkupää solmulla. Pursota mieleisiä makkaroita.Kiepauttamalla saa solmittua aina välillä makkaran.
6. Keitä makkarat kypsiksi miedolla lämmöllä 30 minuuttia laakerinlehden kera. 
7. Paista kaunis pinta parilapannulla juuri ennen tarjoilua.

Kansien välissä sirkuttaa jo niin kovin keväisesti!

Tsirp tsirp! Kurululuu! Ki kii, ki kii! Kopkopkop! Poju tuijottaa vuoroin haltioituneena, vuoroin kummeksuen ympärilleen, kun vieressä musisoiva lintukirja antaa parastaan. Laittelen itse pyykkejä telineeseen hymähdellen ja harmaaseen arkipäivään tulvahtaa hetkeksi elämää pursuavan kevätmetsän tunnelmaa.

Linnut äänessä (Tammi, 2012) on ollut kaveripiirini lapsiperheiden suuri hitti jo useamman vuoden ajan. Se hurmaa kaikki vauvasta kouluikäiseen. Toiselle pelkkä ääni on elämys, toiselle värikuvat ja yhdessä vanhemman kanssa valitut linnunlaulut tärkeitä. Isommat lapset osaavat sitten jo valita valikosta itse suosikkiäänensä tai jopa lueskella tekstejä.

Linnunlaulu on terapeuttisen rauhallista ääntä verrattuna moniin äänikirjoihin, joiden räime antaa ymmärtää, että pienen pientä lapsosta pitää viihdyttää hirveän isosti, vaikka ihan pienet kilahdukset ja rapinat riittävät aikaansaamaan keskinyttä puhinaa tai innostuneita kiljahduksia

Nykylapsille tyrkytetään joka tuutista äänitehosteellisia tavaroita, jotka muuntuvat vähintään toiston myötä monen vanhemman korvaa särkeväksi melusaasteeksi. Mietityttää myös, mitä käy keskittymiskyvylle ja mielikuvitukselle, kun pärinät, hirnahdukset ja iloiset palautteet papattaa mekaaninen nauhoite.

150 Pohjolan linnun äänet sisältämä kirja tulee palvelemaan pitkään meidän perheessä, vaikkei se tähän hätään  tukevasivuisia ensikirjoja korvaakaan.

Näen jo sieluni silmin meidät metsäretkellä, jossa Poju huudahtelee, että "Äiti, äiti tuo on talitintti mutta onko tuo tikka?"

Kirja osaa sanoa kvaak kvaak, mutta traktorinpärinä ja
lehmän ammunta on ihan omaa tuotantoa.

Maailma tarvitsee luovia kurnutuksia

Mutta ei Mama nyt niin nipo ole! Lystikkäitä kurnutuksia ja pörähdyksiä tähän maailmaan tarvitaan - ja myönnettäköön - myös ensikirjoihin.  Kvaak vaakkuu ankka -kirjan ääninappulaa täällä tämpytetään jo innoissaan. Äitiäkin hauska vaakunta naurattaa.

Liikaa äänitehosteellisia kirjoja ei  kuitenkaan kannata hankkia: miten muuten kävisi vanhempien luovan ilmaisun uudelle tulemiselle? Kyllä täällä on ainakin eläydytty antaumuksella imitoinnin ihmeellsieen maailmaan. Mama ei olekaan varma kumpi on enemmän riemuissaan äiti vai poika, kun isäpappa päräyttää ilmoille omintakeisia tulkintojaan maatilan eläimistä.

Jalompaa ruokaa muinaisviljasta --> OHJE SULLE

Tuleeko korvista makaronilaatikkoa, risottoa ja kaaliloooraa? Haluaisitko häikäisevän helpoilla uudistuksilla parempaa perusmättöä?

Hyvät kanssamamat, saanen esitellä emmer viljariisin. Emmer on komeakroppainen ja aavistuksen mantelin makuinen muinaisvilja, joka oli suosittu jo faaraoiden Egyptissä. Sittemmin suosio on vähän laskenut, mutta tämä alkuvehnä tekee taas tuloaan speltin vanavedessä.

Viljariisistä saa tajunnanräjäyttäviä risottoja, kaalilaatikoita tai lisukkeita ihan samalla vaivalla kuin tavallisesta riisistä. Mutta maku ja ravintoarvot ovatkin sitten ihan muuta kuin kalpoisella Kiinan-serkulla. Emmerillä on muun muassa korkeat proteiini-, magnesium- ja vitamiiniarvot.

Emmerillä jalostettu kaalilaatikko syntyy 1,5 tunnissa.

Ja nyt siellä huudellaan, että taatusti on hintakin jotain ihan muuta. Eihän tämä samoissa hinnoissa pyöri kuin perusrisellat ja unclebensit, mutta eipä meillä ainakaan riisiä niin massiivisia määriä kuukaudessa syödä, että emmeriä hankkimalla konk- kaan menisi.  Malmgårdin puolenkilon emmerpussista
tekee kyllä aika monet ruoat.

Maistuva vierailukohde! 

Autoileva mama voi myös tehdä päiväretken Malmgårdin tilalle, joka sijaitsee siis Porvoon ja Loviisan välimaastossa. Kauniita maalaismaisemia, ihana linnamiljöö ja tilapuoti sekä kahvila.

Malmgårdin tilalla on näyttävät puitteet. 
Kuva: Malmgård

Linna on yksityskoti (!), mutta sisään pääsee ihmettelemään taas ensi kesänä, kun opastetut kierrokset starttaavat. Keräilyryhmiin voivat yksittäiset henkilöt ilmoittautua mukaan ja ne järjestetään lauantaina 27.6, lauantaina 18.7 ja lauantaina 8.8.

Jalo Mustapekan kaalilaatikko

• Vajaa kilo valkokaalia
• 400 g nauta-sikajauhelihaa
• 1 sipuli
• 1,5 dl emmer viljariisiä
• 1,5 tl meiramia
• 1-1½ rkl siirappia
• 1 tl suolaa
• ripaus valkopippuria ja mustapippuria
• 2,5 dl Valio crea Mustapekka-kermaa (voit korvata sulattamalla Mustapekka-juustoa ruokakermaan)
• 1,5 dl kasvuislientä

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 
2. Liota emmer viljariisiä hetki ja keitä sitten kypsäksi.(n 25 min) 
3. Suikaloi valkokaali ja kuutioi sipuli. Kuulota ensin sipulia hetki öljyssä/voissa pannulla, lisää sitten pieni vesitilkka ja kaali. Hauduta miedolla lämmöllä kunnes suikaleet pehmenevät. Lisää hieman vettä, jos tarpeen haudutukseen aikana. Mausta ruokalusikallisella siirappia.
4. Paista jauheliha pannulla kypsäksi. Mausta suolalla, pippurilla ja meiramilla. Voit myös lorauttaa hieman siirappia, mutta ole tarkkana, ettei kokonaisuudesta tule liian makeaa.
5. (Jos haluat: Pyöräytä kypsä, valutettu emmer teflonpannulla pienessä voimäärässä.)
6. Sekoita emmer, kaaliseos sekä jauheliha uunivuoassa. Kaada päälle nesteet.
7. Paista noin 1 h. Ja nauti puolukan kera tai ilman.

Onni majailee naapurissa?

Valion Onni-kerho on julkaissut lähiseutujen lapsiystävällisiä paikkoja interaktiivisena, jäsenten alati täyttävänä karttana. Kurkkaa ja katso, mitä sinun lähikulmiltasi tai vaikkapa reissupaikalta löytyy! Paikkoja on ympäri Suomen ja eri kategorioista aina kahviloista leikkipuistoihin.


Ps: tämä EI ole Onni-kerhon maksama mainos. :)

Matcha Latte Mama testaa: Bon Temps Cafe

Tapaus: Bon Temps Cafe
Mannerheimintie 132, Helsinki

"Pääkaupungin valtaväylän varrella oleva olohuonemainen kahvila, joka on kulmakunnan asukkaiden suosiossa. Tarjolla itseleivottuja leivonnaisia, suolaista ja makeaa, erikoiskahveja, teelista. Aamiainen ja lounas."

Matcha latten hinta: 4.40e

Taustamusiikkia?: Kyllä

Pisteet:
Lapsiystävällisyys: 5/5
Tarjoomukset: 5/5




Raitiovaunut hurisuttelevat Mannerheimintiellä ja esikoispoikani katsoo haltioissaan menoa. Jalat rummuttavat innosta leveää ikkunapenkkiä, joka on kuin luotu uteliaiden puolivuotiaiden köllöttelyhetkeä varten. 

Omat kädet ovat kerrankin vapaana kahvilassa lämmintä kuppia varten. Taivaallista. Kadun meteli ei kuulu sisälle ja vaikka lounasaikaan pöydät ovat täynnä, tunnelma on kiireetön.

Nyt ollaan pienesssä Bon temps (hyvät hetket) cafessa, joka on taatusti nimensä mukainen. Minä viihdyn, mamakaverini viihtyy, naapuripöydässä työskentelevä miekkonen viihtyy ja toisen samanikäisen vauvan kanssa tuttavuutta tekevä Poju aivan ehdottomasti viihtyy. 

Joskus lapsiystävällisyys tarkoittaa helvetillistä meteliä, ranskanperunoita ja väsynyttä leikkikulmausta. Bon Tempsissä on tarjolla kunnon mehuja ja voileipiä, rattaat saa ikkunan eteen, ja sosiaalinen itkuhäly toimii=poislähtijät koputtavat ikkunaan, jos vaunuista kuuluu itkua.

"Sinisestä Briosta parkaistiin ja jalat heiluvat. Kenen lapsi?", huikataan ja kiitollinen äiti menee hakemaan jälkikasvun välipalalle.

Ehkä syynä on muutaman kilometrin matka ydinkeskustaan, tai sitten erittäin hyvin valittu, pehmeä taustamusiikki, mutta meno on ihanan rentoa ja joviaalia. 

Hämmästyttävän harvassa kahvilassa on osattu hyödyntää musiikin vaikutus ihmismieleen, vaikka sulosävelet voivat luoda karummastakin tilasta turvapesän. Bon tempsissä musiikin (ja herkkujen) ansiosta aika tuntuu pysähtyvän ja pieneen tilaan sopii kaikenlaisia ääniä ilman, että kukaan häiriintyy.

Ei siis ihme, että muita äitejä näkee täällä paljon sekä eri-ikäisiä lapsia. Uusia tuttavuuksia on helppo saada.

Päivitys: MAHTAVA MUUTOS
Bon Tempsistä viestiteltiin, että sinne asennetaan pian hoitopöytä. Tämä tarkoittaa, että paikan pisteet nousevat fantastisesta täydellisyyteen asti. Eläköön!

Aiemmin siis kirjoitin, että "Ainut miinus vauvan kanssa vierailevalle on, että näin pienessä paikassa ei ole minkään valtakunnan tasoa, missä vaihtaa vaippaa. Kyllähän se saadaan jotenkin vaihdettua, jos mukana on vaan pieni hoitoalusta,  mutta hankalasti. Toivoa sopii, että uudenkarhea kahvila korjaa asian tulevaisuudessa vaikka seinästä avattavalla hoitopöydällä."

Lounaalla oli jo kevään tunnelmaa. 
Väriä lautasella, valoa ikkunoista!

Tasokkaita leipomuksia & lataavaa lounasta

Bon Tempsin herkkuvitriiniä katsellessa on ilmeistä, että paikan pitäjät suhtautuvat intohimoisesti leivontaan. Laatuja on sopivasti - ei liikaa eikä liian vähän. Kaikki on hyvää, raikasta, tuoretta ja itse taidolla tehtyä. Ja mielenkiintoista!

Näin leivontaa harrastavana olin äärimmäisen tyytyväinen saadessani rakkaan matcha latten kanssa puolukka-frangipanea, joka on siis ranskalaistyyppinen mantelipiiras= TODELLA HYVÄÄ!


Lounavisiitilläni, jälkiruokateen kanssa maistoin mehevää viljatonta sitruuna-unikonsiemen kakkua, mikä inspiroi kokeilemaan unikonsiemeniä itsekin tällaisessa combossa. Seuiraavalla Bon Temps -vierailulla testaan ehdottomasti paikan köyhiä ritareita!

Liian moni kahvila tyytyy tarjoamaan aina yhtä ja samaa rähmämunkkia ja valmispaistoa. Onneksi ei täällä.

Lounasaikaan kahvilassa paikat ovat kortilla, joten kannattaa kurvata ajoissa pihaan. Annokset ovat pääosin salaatteja ja keittoja. Oma paahtopaisti - bataatti -salaatti oli maukas, raikas  ja täyttävä. Ja kanssamama nosti peukut pystyyn katkarapusalaatille ja tuoreelle leivälle.

Juomaa paikanpäällä ja kotiin

Bon Tempsin pöydissä siemaillaan monenmoista lämmintä juomaa, mutta kanssamamani bongasi pienen myyntihyllyn ovenpielessä. Erilaisia kahvilaatuja ja pullakorppuja sai ostaa mukaan. Täältä saa myös kahvinjuojien mielestä parhaita mukaan otettavia termoskuppeja eli Keep cup brew'n lasisia termosmukeja. Vink, vink: Kanssamama oli äärimmäisen iloinen, että termomukin ostaja sai kaupan päälle valitsemansa kuuman juoman! 

No, niin, Joku siellä jo kuopii maata ja ihmettelee, että miksi se siitä matchasta huutelee?!! Olen ollut jo pitkään jauhemaisen japanilaisen vihreän teen eli matchan ystävä. Ravintorikas ja herkullinen tee on täydellisimmillään vaahdotetun mantelimaidon kanssa. (Matcha latte on helppo tehdä myös kotona.) Se myös sisältää kasoittain antioksidantteja (kymmeniä kertoja enemmän kuin esim appelsiini), joita yhdelläkään äidillä ei ole liikaa. Kiitos siis terveellisestä matcha latte -buumista jollekulle hipsterille. Tosin mielelläni joisin vielä so last season -chai latteakin.

Latautuneena on hyvä jatkaa vaunulenkkiä. Tosin ikkunan takana pilvenhattaraunia vetävä lapsonen herättää kateutta - voidapa juuri nyt mammia pehmeällä pedillä onnellisia unia nähden.

ps: valitettavasti (?)  kahvilan nimi ei juonnu True Bloodin samannimisestä, fiktiivisestä kyläpahasesta, jossa vampyyrit ja muut yliluonnolliset mellestävät punaniskojen ja kapakkaruusujen keskellä. Siitä huolimatta joka kerta kun näen kahvilan markiisin ajattelen Bill Comptonia, joka puhuu etelän lavealla aksentilla ja kuiskaa intohimoisesti: Sssssookie!

Jumiselkäisen BFF on tässä!

Se on se tavallinen tarina. Nainen odottelee innoissaan ensimmäistä lastaan ja keskiraskauden intopiukoissa kuuluukin yllättävä rutsis selkäpuolelta. Päätä särkee, käsiä särkee, niskaa särkee. Koko yläkroppa liikkuu kuin muumiolla. Eli ei liiku.

Sitten kohtaan armaan muovisiilini, voittamattoman kivun poistajan: piikikkään hierontapallon.

Hellou helppo stressin purku ja lämmin olo, hyvästi apuun ruinatun aviomiehen pihvinhakkausta muistuttava hierontametodi.

Miten pieni muovipallo voi sitten auttaa? Tiedäthän selässä sen älyttömän kipeän jumipisteen, siinä selkärangan ja lapojen välissä, jonne haluaisi niin hirveästi itse tökkiä, mutta ei pysty? No, tämä jumalainen siilipallo osuu täydellisesti makeimpiin paikkoihin. Pehmeät tolppapiikit myös aktivoivat verenkiertoa. AH!

Nyt päivä päivältä painavamman energiapakkauksen kanssa kroppa on jälleen kovilla ja yllättävistäkin paikoista voi löytyä kireitä kohtia. Pallolla voi hieroa auki viulunkieliselän lisäksi kaulan lihaksia, niskaa, kallonpohjaa, hauiksia, käsivarsia, pohkeita, jalkapohjia, kireitä ohimoita ja  kulma-aluetta. AH! Eikä enää tarvitse pähkäillä miten saisi raivattua aikaa SOS-hierojakäynneille.

Näin valentiinuksen päivän merkeissä, haluan jakaa rakkautta. 
Hyvä ystävä, tee siis näin:

Laita villasukat jalkaan ja pehmeää musiikkia soimaan. Makaa sitten lattialla pyyheen tai jumppamaton päällä. Laita piikkipallo (tai tennispallo, jos ei siilikaveria vielä ole!)  lapojen ja selkärangan väliin. Jo vain tuntuu! Lisää liike eli nosta samanpuolinen käsi hitaasti suorana ylös korvan viereen ja liikuta vastakkaiselle lantiolle. Kuin viittaisit. Siirrä palloa. Käy lempeästi läpi koko lavan alue. Ja vaihda puolta.

Rentouttavaa ystävänpäivää kaikille!

Kylmää kyytiä cityäideille

Sopu sijaa antaa. Ja avuliaat kanssamatkaajat.

HSL:n ehdotus kaventaa lastenrattaiden kanssa matkustavien lippuvapautta nosti lapsivihamielisyyden likaisen pään esiin. Pieni ja typerä kavennus ei tässä sapeta, vaan yleiseen keskusteluun nousseet kommentit toisten rahoilla eläjistä, alati shoppaavista lattemammoista ja liikennevälineet tukkivista mamuista olivat hälyttävän paljonpuhuvia. 

Hämmentävästi lapsiperheiden veroeuroja päällesylkijät eivät muistaneet: eli ihan minunkin euroillani julkista liikennettä pyöritetään. 

Äidit penkalle ja mummot kyytiin

Surullista oli myös HSL:n linjaus, joka asettaa lapsiperheet ja eläkeläiset näennäisesti vastakkain. Etu yksillä, kurjuus toisilla. HSL:äiset tuntuvat pistäneen kädet taskuunsa, heiluttelevan toista jalkaansa vaivautuneena ja mutisevan selittelevästi, että  "Ei  me voida antaa eläkeläisille alennusta, jos nuo vaunuttelijat vievät kaikki varat kassasta."  Vastakkainasettelussa hämärtyy, että juuri näillä kahdella elon ääripäällä on matkaajina paljon yhteistä: ainakin tiukemmat budjetit ja esteettömän liikkumisen ja inhimillisen kontaktin tarve. 

Nyt kuitenkin jopa eläkeläisten ja vammaisten eturyhmistä on noussut oudohkoja kommentteja. Ikäänkuin julkisiin hyppääävät lattemammat olisivat kännykkään rupatellen ja tukkaa heilutellen jyränneet hyökkäysvaunuillaan kuusten + männynkäpyjen lisäksi myös vammaisten ja vanhusten yli. Tai ainakin vieneet vanhuksilta pullat suusta ja juttukaverit kyljestä.

Kauan sitten on jo unohtunut joulukuinen kumbaijaa eli suuri huoli äitien jaksamisesta ja lasten hyvinvoinnista. Kovin imelältä tuntuu nyt Sanomatalon äiti-päivä, josta tosin en hirveästi innostunut silloinkaan; 

Hallitsematon massatapahtuma vauvan kanssa ei ainakaan tukisi omaa jaksamista. Puhumattakaan masennuksen tai muun vakavamman ongelman kanssa painivan äidin. Jatkuvat, arkea tukevat asiat ovat ratkaisevia. Mutta toki kiva, että yritetään ja järjestetään. 

HSL:n lausunto on siis osa 2017 lippu-uudistusta, jonka tavoitteena on kokonaisuudessaan alentaa lippujen hintoja. Tosin HS:n laskurin mukaan oma kuukausilippuni kallistuisi. Jos ajatellaan, että linjaus jatkuu niin, että vaunuttelijat eivät saa enää ollenkaan matkustaa ilmaiseksi, tarkoittaisi se noin 600 euron lisäkulua jokaiselle helsinkiläiselle kuukausilipulla matkaavalle perheelle. Ei mikään pikku hilu. Masentavalta tuntui, että HSL, jonka toiminnasta iso osa rahoitetaan kuntien ja valtion varoilla linjaisi sosiaalisen näkökulman pois ja katsoisi asioita pelkästään tuottavuuden ja turvallisuuden kautta. Julkinen liikenne on kuitenkin poliittinen kulminaatiopiste, missä risteävät väistämättä tavat pitää huolta alueen ympäristöstä ja ihmisistä.

Paras pysyä kotona?

Jännitin ensimmästä vaunujen rullausta bussiin aikalailla. En siksi, että en saisi vaunuja kyytiin vaan kuinka muut matkustajat minuun suhtautuisivat. Olin anteeksipyytelevä kuin piesty koira: etten vaan häiritsisi ja olisi tiellä. 

Neitsytmatka meni muuten hyvin, paitsi paluumatkalla huomasin, että rattaiden pyörässä oli iso nokare koiranpaskaa. Hävetti. Olin kiitollinen vieressä matkaavalle äidille joka teeskenteli ettei huomannut mitään.

Ennen omaa lasta en KOSKAAN ajatellut vaunuttelujoista, että tuossa nuokin läskiperseet matkustaa ilmaiseksi ja pilaa svengaavan kaupunkikulttuurin. Miksi olisin? Väsynyt nainen, joka pelkää a) lapsen itkevän (pahaa silmää penkistä ) tai b) lapsen puklaavan/yskivän (tyytymätöntä huokailua penkistä) tai c) kaatuvansa itse bussin nytkeessä lattialle (lähimmät vaihtaa paikkaa) ansaitsi lähinnä sympatiaa. En toki ole unohtanut miten pitkän työpäivän jälkeen lapsen rääkäisyt vihloivat väsyneitä korvia - ne vihlovat edelleen näin äitiyslomalla - mutta enemmän ottivat aivoon juopot, hullut tai teinipissikset jotka kailottavat junnaavia juttujaan.

Ei se matkakortin leimaaminen tietenkään ole mahdotonta eikä muutamien kuukausittaisten kertamatkojen hinta omaa matkaamista estäisi. Mutta pienikin lisävaiva, muistaminen + happamat katseet & tölväisyt voivat olla väsyneelle liikaa.

HSL:n ilmoituksesta leimahtanut keskustelu vahvisti sen uumoilun, että moni juhlisi, jos rattaat eivät olisi osa kaupunkiliikennettä tai me itsekkäät äidit kurvaisi fiilistelemään kaupungille tuosta noin vain. "Vain jos on pakko, ei mitään kahville menoja", mielikuvitukseni tiukkahuuliset ihmiset sanovat happamasti. Mukavaahan ei saa tietenkään olla. 

On tuntunut älyttömän vapauttavalta, ettei ole tarvinnut muistaa ladata matkakorttia tai ylipäätänsä huolehtia koko lippuasiasta ollenkaan. Ilmainen matkustaminen on taatusti madaltanut monen äidin kynnystä tehdä asioita. Myös minun.

Itse en käytä julkisia päivittäin. Ehkä kerran, pari viikossa. Mutta se tunne, että milloin tahansa voi hypätä kyytiin ilman ekstravaivaa sen kummempia miettimättä, on vapauttava. Niin paljon joutuu muutenkin suunnittelemaan ja ajoittamaan lapsen kanssa. Mieluiten kävelisin joka paikkaan, mutta jos aika on kortilla, voimat loppuvat tai jos matka on pitkä julkiset ovat pelastus. 

Äidit olisi tärkeä saada ulos kodeistaan silloin tällöin kohtaamaan ulkopuolinen maailma ja muut ihmiset muutenkin kuin lähipuskia nuohoavilla vaunulenkeillä. Arjen rutiinit nielaisevat niin tiukasti mukaansa, että omasta henkisestä ja fysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen jää helposti. Omassa kuplassa myös ongelmat voivat kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin. 

Ja kaikille vaunujen vihaajille tiedoksi. 

• Julkisilla matkaaminen ei ole äitien & isien mielestä mitään ylettömän hauskaa kivakiva puuhaa, 
• eikä yksikään vaunuttelija halua matkustaa ruuhka-aikaan jos vain suinkin se on mahdollista välttää. 
• Vaunuttelijoiden elämäntehtävä ei ole kärrätä lasta/itseään hupikohteisiin, mutta ilo ei tietääkseni ole kiellettyä. 
• Julkiset ovat eritoten Helsingissä tärkeä arjen pyörityksen väline, koska monella ei ole autoa tai keskustaan ei mennä autolla. Lapsia haetaan päivähoidosta, viedään harrastuksiin, käydään lääkärissä. Kaupunkikin kannustaa asukkaitaan lisäämään julkisten käyttöä. 

Mama on puhunut. 

Vuoden ympäri runebergejä, tack! --> OHJE SULLE

Runebergin päivä on vain pisara meressä mantelisten herkkujen ystäville. Meillä runebergintortut maistuvat läpi vuoden ja onneksi myös Ekbergillä, jonka listoilla kyseinen herkku on ollut jo vuodesta 1865.

Klassikkokahvilan kostutetussa torttuversiossa kokemus maistuu: pääkaupunkiseudun leipomoiden ehdoton ykkösrunebergi, sanoo Mama!

Toisin kuin ehkä luulisi, runebergejä on helppo ja nopea tehdä. Puolisen tuntia päikkäriaikaan, eikä enää tarvitse tyytyä hintaviin kaupan versioihin kerran vuodessa. Alla Maman luotto-ohje. (Inspiraatiota saatu Maku-lehden ohjeesta.) Ohjeesta ei tule massiivista määrää, mutta muutama kannattaa raaskia pakastaa pahan päivän varalle.

Taikinasta saa myös pyöräytettyä taivaallisen täytekakun. Sinne vaan sitruunankuorella maustettua vaniljakermarahkaa ja tuoreita vadelmia väliin. Päälle voi pursotella sokerikuorritteesta kauniin silmukkakuvion.

Runebergin kerrotaan olleen todella kaikenmoisten hillosilmien perään. Aamukin aloitettiin aina nimikko-baakkelssilla. Fredrika tuskin kehitti ohjetta, mutta hänen versionsa 1850 -luvulta on se, mikä muistetaan.

Kansallisrunoilijan vaimo sai tyytyä elämään miehensä varjossa, mutta tänä päivänä valtaosa suomalaisista tuntee Fredrikan leivoksen tarinan. Runebergin kirjallinen tuotanto taas on hieman hakusessa. 

Jotta ei jäisi vaivaamaan: Maamme-laulun sanat ovat Runebergin käsialaa. Juhannuksen tienoilla kannattaa joskus lukaista Runebergin romanttinen Hanna.

Runebergintortut

(Ohjeesta tulee 12 kpl  muffinsin kokoista tai 6 korkeampaa)

• 175 g voita
• 1 dl fariinisokeria
• 1 dl sokeria
• 2 munaa
• 2 dl puolikarkeita (speltti)venhäjauhoja
• 1 dl mantelijauhetta
• ½ dl mantelirouhetta
• 1 dl (glut) korppujauhoja
• ½ perunajauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl kardemummaa
• ripaus kanelia
• 2 dl kunnon kermaviiliä (ei laihis!)
• 2-3 tippaa karvasmanteliöljyä/aromia
• Päälle sokerikuorrutetta ja vadelmahilloa. 

Tee so här:

1. Pistä uuni lämpiämään 200 asteeseen.
2. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. 
3. Lisää munat yksitellen vatkaten.
4. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet.
5. Lisää kermaviili. Mausta lopuksi karvasmanteliaromilla omien mieltymysten mukaan. 
6. Lusikoi voideltuun teflonmuffinsivuokaan.
7. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. (Kakku 175 astetta ja tuplasti pidempi aika.)
8. Malta hetki ja koristele sitten jäähtyneet tortut hillolla ja sokerikuorrutteella.
9. HUOM! Tortut ovat niin meheviä, ettei kostutusta mielestäni tarvita. Jos kuitenkin haluat kostuttaa esim konjakilla tai punssilla, kiehauta liemi valmiiksi ja käsittele lämpöiset tortut. Liemi: 1 dl vettä ja rkl sokeria (tämäkin vähän maun mukaan) ja mausta haluamallasi alkoholilla. Jos prosentit huolettaa, anna alkoholinkin kiehahtaa. Vaikuttaa vähän makuun, mutta ei tuhoavasti.

Alussa olivat kestovaipat

Oletko kyllästynyt rahtaamaan kaupasta vaippapaketteja ja kärräämään samaa tahtia tuoksuvia roskapusseja ulos? Mutta toisaalta sana kestovaippa herättää kauhukuvia suttuisista pöksyistä ja räkänenäisistä vauvoista, jotka nylkyttävät vollottaen eteenpäin paksunpunkeroisilla takalistoillaan. Ei hätää! Mama auttaa sinut pahimpien karikkojen yli kohti kestoilun ihmemaata ja parempaa ihmiselämää.

Lue täältä (Maman asialle pyhittämästä osiosta) mitkä ovat 9 kuolemansyntistä ansakuoppaa kestoilun tiellä. Ja keinot selvitä niistä. Mukana myös käänteentekevä(?!) kestovaippojen testiosio!

Adios vatsamakkarat, hellou tiimalasi!

M&S:n Waist Sculpt muovaa mukavasti.

Olin päättänyt pyhästi aloittaa blogini kirjoittamisen maailman mullistavalla  ja kaikin puolin päräyttävällä kirjoituksella kestovaipoista, mutta toisin kävi.

Synnytyksen jälkeiset vatsamakkarat ja niiden kuriin saaminen juhlavaatteita varten (sekä hämmentävä urheilulaji nimeltä muotoileviin alusvaatteisiin tutustuminen) vetivät pidemmän korren. Sillä naiset, tättädää! Mama löysi pelastuksen Marks & Spenceriltä!

Apua, boa on niellyt minut!

Johonkinhan se nahka olisi saatava rullattua. Tällä ajatuksella varustettuna jätin Pojun isänsä hellään huomaan, hyppäsin sporaan ja suuntasin Helsingin keskustaan. Sukulaisen ristiäisiä varten pitäisi solahtaa vartalonmyötäiseen, valkoiseen juhla-asuun, eikä tavallisten sukkahousujen yli kirmaava vauvamasu sovi kuvioihin. Alunperin Pojun ristiäisiin hommattu pitsimekko on onneksi Tiffany Rosen äitiysmallia, jolla saa masun huomaamattomaksi kauniin rusettinauhan avulla. Mama suosittelee lämpimästi harkitsemaan armeliaita ja stretchaavia äitiysmekkoja ristiäisten aikaan

Keskivartalon muotoilevat sukkahousut vievät lähinnä tunnon jaloista ja ovat äärimmäisen epämukavat (epäonnistunut testaus Stockmannilla muutama kuukausi takaperin), joten nyt päätin testata muotoilevia alusmekkoja.

Muistin nähneeni Sokoksen mainoksessa puuterinvärisiä muotoiluihmeitä ja suuntasin kulkuni sinne. Tokihan mekko tai korsettityyppinen ratkaisu olisi ihan mukava.

Alusvaatteiden lisäksi vain vähän
takakonttia nostavat ohuet sukkahousut.

Lyhyesti: se oli helvettiä 

En vaivaa teitä lukijat pitkäpiimäisellä kuvauksella hikoilevasta Mamasta kiertelemässä merkeittäin ripotellulla osastolla ilman haisuakaan omasta koostaan. Mennään suoraan koppiin. missä Mama kamppailee saadakseen alakautta kiskottua treenikuminauhamaisen hirvityksen päälleen. Mekon edellinen uhri on jättänyt helmaan pitkän vanan huulipunaa paetessaan, enkä ihmettele. Muotoilu on aika mieto sana kuvaamaan sitä kuristavaa ja hiostavaa tunnetta, minkä muotoileva alusmekko aiheuttaa. Ja jos on mukava, se ei muotoile. Loistavaa. Eikä tietenkään ole tarjolla ihonvärisiä keskivartaloon keskittyviä saumattomia muotoilijoita. 

Toivo herää

Olin jo luovuttamassa, kunnes menin Sokoksen katon alla majailevaan toiseen tavarataloon. Marks & Spencer on brittiklassikko, jonka kolmioleivät ja pumpulipikkarit ovat luoneet turvallisen olotilan saarivaltion asukkaille jo vuosikymmeniä. Viime lokakuusta alkaen Helsingissä, Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa on ollut mahdollisuus nauttia M&S -tunnelmasta - ja vuoden 2015 mittaan auvo koittaa myös muissa Suomen kaupungeissa.

Ja siellä niitä oli: lukuisia erilaisia malleja nimenomaan muotoilemaan uumasta tiimalasin jälleen! (tai ainakin linjakkaan!) Ja ilman, että pakarat soivat tai henki karkaa keuhkoista. 

Muotoilevien alushousujen akilleen kantapää on, että ne painavat usein pakaroihin ikävät uomat ja uppoavat muutenkin kivuliaasti lihaan, mikä minusta tuhoaa koko muotoilun ilon. Mutta voi onnea! M&S:n  Waist sculpt Tummy Control Waist Cincher kuulostaa hurjalta, mutta on pakaroilta saumaton ja pehmeä. Ja hintakin (29,95 e) reippaasti yli puolet pienempi kuin mitä mekosta olisi saanut pulittaa. Ihonvärisen luomuksen päälle pukeminen vaatii pientä voimaa ja tahtoa, mutta päälle saatua se on mukava. Muotoilua on rintojen alta alkaen eli selän allitkin ovat kurissa! 

Tummy Control -alushousut.

Äitiys on muuttanut Maman keskilämpötilaa eikä toivottavasti usein ole tarpeen käyttää näin kattavaa tukea tulevama keväänä. Joten kevyempikin versio oli samalla hankittava. Tummy Control -alushousut (24,90 e) ovat kaunista, malvanväristä pitsiä ja ulottuvat navan seudulle pitäen pahimmat kurissa, Housut ovat myös kauniit & mukavat yllä ja sopivat passelisti uusien M&S -liivien kanssa yhteen. (Ihmeiden ihme, sain ostettua myös liivit reippaasti kasvaneille hinkeille. Pienirintaisen on vaikea hyväksyä olevansa yhtäkkiä povekas c-kuppilainen!)

Kaikkien löytöjen jälkeen poimin vielä reippaan kokoiset sukkahousut, sillä liiallista kireyttä oli tähän päivään mahtunut jo ihan tarpeeksi. Lopullinen palautuminen vaati kuitenkin klassikkoja.




Sokeria, kiitos!

Loogisesti vietettyäni iltapäivän hikoillen vatsamakkaroiden parissa, livahdin liukuportaita kerrosta ylempänä sijaitsevaan M&S -herkkupuotiin. Pienestä mutta ihanasta puodista on jatkossakin hamstrattava turkish delighteja, joita tietääkseni ei saa mistään muualta Suomesta.

Kun vielä käteen mahtuu take-a-way tee, niin paluumatka kirjaa lukien tuntui epätodelliselta. Voipuneena, mutta energisenä havahduin sporassa pohtimaan; lapsi on kotona isänsä kanssa, käytin kallisarvoista kolmen kesken -hetkiä omiin menoihini eikä maailma murtunut, eikä kenelläkään ollut itku kurkussa. Voiko itselle ajan ottaminen olla näin helppoa ja antoisaa?