Kansien välissä sirkuttaa jo niin kovin keväisesti!

Tsirp tsirp! Kurululuu! Ki kii, ki kii! Kopkopkop! Poju tuijottaa vuoroin haltioituneena, vuoroin kummeksuen ympärilleen, kun vieressä musisoiva lintukirja antaa parastaan. Laittelen itse pyykkejä telineeseen hymähdellen ja harmaaseen arkipäivään tulvahtaa hetkeksi elämää pursuavan kevätmetsän tunnelmaa.

Linnut äänessä (Tammi, 2012) on ollut kaveripiirini lapsiperheiden suuri hitti jo useamman vuoden ajan. Se hurmaa kaikki vauvasta kouluikäiseen. Toiselle pelkkä ääni on elämys, toiselle värikuvat ja yhdessä vanhemman kanssa valitut linnunlaulut tärkeitä. Isommat lapset osaavat sitten jo valita valikosta itse suosikkiäänensä tai jopa lueskella tekstejä.

Linnunlaulu on terapeuttisen rauhallista ääntä verrattuna moniin äänikirjoihin, joiden räime antaa ymmärtää, että pienen pientä lapsosta pitää viihdyttää hirveän isosti, vaikka ihan pienet kilahdukset ja rapinat riittävät aikaansaamaan keskinyttä puhinaa tai innostuneita kiljahduksia

Nykylapsille tyrkytetään joka tuutista äänitehosteellisia tavaroita, jotka muuntuvat vähintään toiston myötä monen vanhemman korvaa särkeväksi melusaasteeksi. Mietityttää myös, mitä käy keskittymiskyvylle ja mielikuvitukselle, kun pärinät, hirnahdukset ja iloiset palautteet papattaa mekaaninen nauhoite.

150 Pohjolan linnun äänet sisältämä kirja tulee palvelemaan pitkään meidän perheessä, vaikkei se tähän hätään  tukevasivuisia ensikirjoja korvaakaan.

Näen jo sieluni silmin meidät metsäretkellä, jossa Poju huudahtelee, että "Äiti, äiti tuo on talitintti mutta onko tuo tikka?"

Kirja osaa sanoa kvaak kvaak, mutta traktorinpärinä ja
lehmän ammunta on ihan omaa tuotantoa.

Maailma tarvitsee luovia kurnutuksia

Mutta ei Mama nyt niin nipo ole! Lystikkäitä kurnutuksia ja pörähdyksiä tähän maailmaan tarvitaan - ja myönnettäköön - myös ensikirjoihin.  Kvaak vaakkuu ankka -kirjan ääninappulaa täällä tämpytetään jo innoissaan. Äitiäkin hauska vaakunta naurattaa.

Liikaa äänitehosteellisia kirjoja ei  kuitenkaan kannata hankkia: miten muuten kävisi vanhempien luovan ilmaisun uudelle tulemiselle? Kyllä täällä on ainakin eläydytty antaumuksella imitoinnin ihmeellsieen maailmaan. Mama ei olekaan varma kumpi on enemmän riemuissaan äiti vai poika, kun isäpappa päräyttää ilmoille omintakeisia tulkintojaan maatilan eläimistä.