Kylmää kyytiä cityäideille

Sopu sijaa antaa. Ja avuliaat kanssamatkaajat.

HSL:n ehdotus kaventaa lastenrattaiden kanssa matkustavien lippuvapautta nosti lapsivihamielisyyden likaisen pään esiin. Pieni ja typerä kavennus ei tässä sapeta, vaan yleiseen keskusteluun nousseet kommentit toisten rahoilla eläjistä, alati shoppaavista lattemammoista ja liikennevälineet tukkivista mamuista olivat hälyttävän paljonpuhuvia. 

Hämmentävästi lapsiperheiden veroeuroja päällesylkijät eivät muistaneet: eli ihan minunkin euroillani julkista liikennettä pyöritetään. 

Äidit penkalle ja mummot kyytiin

Surullista oli myös HSL:n linjaus, joka asettaa lapsiperheet ja eläkeläiset näennäisesti vastakkain. Etu yksillä, kurjuus toisilla. HSL:äiset tuntuvat pistäneen kädet taskuunsa, heiluttelevan toista jalkaansa vaivautuneena ja mutisevan selittelevästi, että  "Ei  me voida antaa eläkeläisille alennusta, jos nuo vaunuttelijat vievät kaikki varat kassasta."  Vastakkainasettelussa hämärtyy, että juuri näillä kahdella elon ääripäällä on matkaajina paljon yhteistä: ainakin tiukemmat budjetit ja esteettömän liikkumisen ja inhimillisen kontaktin tarve. 

Nyt kuitenkin jopa eläkeläisten ja vammaisten eturyhmistä on noussut oudohkoja kommentteja. Ikäänkuin julkisiin hyppääävät lattemammat olisivat kännykkään rupatellen ja tukkaa heilutellen jyränneet hyökkäysvaunuillaan kuusten + männynkäpyjen lisäksi myös vammaisten ja vanhusten yli. Tai ainakin vieneet vanhuksilta pullat suusta ja juttukaverit kyljestä.

Kauan sitten on jo unohtunut joulukuinen kumbaijaa eli suuri huoli äitien jaksamisesta ja lasten hyvinvoinnista. Kovin imelältä tuntuu nyt Sanomatalon äiti-päivä, josta tosin en hirveästi innostunut silloinkaan; 

Hallitsematon massatapahtuma vauvan kanssa ei ainakaan tukisi omaa jaksamista. Puhumattakaan masennuksen tai muun vakavamman ongelman kanssa painivan äidin. Jatkuvat, arkea tukevat asiat ovat ratkaisevia. Mutta toki kiva, että yritetään ja järjestetään. 

HSL:n lausunto on siis osa 2017 lippu-uudistusta, jonka tavoitteena on kokonaisuudessaan alentaa lippujen hintoja. Tosin HS:n laskurin mukaan oma kuukausilippuni kallistuisi. Jos ajatellaan, että linjaus jatkuu niin, että vaunuttelijat eivät saa enää ollenkaan matkustaa ilmaiseksi, tarkoittaisi se noin 600 euron lisäkulua jokaiselle helsinkiläiselle kuukausilipulla matkaavalle perheelle. Ei mikään pikku hilu. Masentavalta tuntui, että HSL, jonka toiminnasta iso osa rahoitetaan kuntien ja valtion varoilla linjaisi sosiaalisen näkökulman pois ja katsoisi asioita pelkästään tuottavuuden ja turvallisuuden kautta. Julkinen liikenne on kuitenkin poliittinen kulminaatiopiste, missä risteävät väistämättä tavat pitää huolta alueen ympäristöstä ja ihmisistä.

Paras pysyä kotona?

Jännitin ensimmästä vaunujen rullausta bussiin aikalailla. En siksi, että en saisi vaunuja kyytiin vaan kuinka muut matkustajat minuun suhtautuisivat. Olin anteeksipyytelevä kuin piesty koira: etten vaan häiritsisi ja olisi tiellä. 

Neitsytmatka meni muuten hyvin, paitsi paluumatkalla huomasin, että rattaiden pyörässä oli iso nokare koiranpaskaa. Hävetti. Olin kiitollinen vieressä matkaavalle äidille joka teeskenteli ettei huomannut mitään.

Ennen omaa lasta en KOSKAAN ajatellut vaunuttelujoista, että tuossa nuokin läskiperseet matkustaa ilmaiseksi ja pilaa svengaavan kaupunkikulttuurin. Miksi olisin? Väsynyt nainen, joka pelkää a) lapsen itkevän (pahaa silmää penkistä ) tai b) lapsen puklaavan/yskivän (tyytymätöntä huokailua penkistä) tai c) kaatuvansa itse bussin nytkeessä lattialle (lähimmät vaihtaa paikkaa) ansaitsi lähinnä sympatiaa. En toki ole unohtanut miten pitkän työpäivän jälkeen lapsen rääkäisyt vihloivat väsyneitä korvia - ne vihlovat edelleen näin äitiyslomalla - mutta enemmän ottivat aivoon juopot, hullut tai teinipissikset jotka kailottavat junnaavia juttujaan.

Ei se matkakortin leimaaminen tietenkään ole mahdotonta eikä muutamien kuukausittaisten kertamatkojen hinta omaa matkaamista estäisi. Mutta pienikin lisävaiva, muistaminen + happamat katseet & tölväisyt voivat olla väsyneelle liikaa.

HSL:n ilmoituksesta leimahtanut keskustelu vahvisti sen uumoilun, että moni juhlisi, jos rattaat eivät olisi osa kaupunkiliikennettä tai me itsekkäät äidit kurvaisi fiilistelemään kaupungille tuosta noin vain. "Vain jos on pakko, ei mitään kahville menoja", mielikuvitukseni tiukkahuuliset ihmiset sanovat happamasti. Mukavaahan ei saa tietenkään olla. 

On tuntunut älyttömän vapauttavalta, ettei ole tarvinnut muistaa ladata matkakorttia tai ylipäätänsä huolehtia koko lippuasiasta ollenkaan. Ilmainen matkustaminen on taatusti madaltanut monen äidin kynnystä tehdä asioita. Myös minun.

Itse en käytä julkisia päivittäin. Ehkä kerran, pari viikossa. Mutta se tunne, että milloin tahansa voi hypätä kyytiin ilman ekstravaivaa sen kummempia miettimättä, on vapauttava. Niin paljon joutuu muutenkin suunnittelemaan ja ajoittamaan lapsen kanssa. Mieluiten kävelisin joka paikkaan, mutta jos aika on kortilla, voimat loppuvat tai jos matka on pitkä julkiset ovat pelastus. 

Äidit olisi tärkeä saada ulos kodeistaan silloin tällöin kohtaamaan ulkopuolinen maailma ja muut ihmiset muutenkin kuin lähipuskia nuohoavilla vaunulenkeillä. Arjen rutiinit nielaisevat niin tiukasti mukaansa, että omasta henkisestä ja fysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen jää helposti. Omassa kuplassa myös ongelmat voivat kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin. 

Ja kaikille vaunujen vihaajille tiedoksi. 

• Julkisilla matkaaminen ei ole äitien & isien mielestä mitään ylettömän hauskaa kivakiva puuhaa, 
• eikä yksikään vaunuttelija halua matkustaa ruuhka-aikaan jos vain suinkin se on mahdollista välttää. 
• Vaunuttelijoiden elämäntehtävä ei ole kärrätä lasta/itseään hupikohteisiin, mutta ilo ei tietääkseni ole kiellettyä. 
• Julkiset ovat eritoten Helsingissä tärkeä arjen pyörityksen väline, koska monella ei ole autoa tai keskustaan ei mennä autolla. Lapsia haetaan päivähoidosta, viedään harrastuksiin, käydään lääkärissä. Kaupunkikin kannustaa asukkaitaan lisäämään julkisten käyttöä. 

Mama on puhunut.